Monitoimijatalo Wintterin juhlasalissa riitti väkeä, kun ylioppilaiden tilaisuus alkoi. Ensi alkuun yleisö nousi ylös uusien ylioppilaiden saapuessa saliin Sibeliuksen Alla Marcian tahtiin. Tämän jälkeen oli Suvivirren vuoro.
Tervehdyssanat lausui lehtori Kirsi Siivonen. Hän kiitteli ja muisteli puheessaan kuluneita vuosia oppilaiden kanssa.
– Nyt, hyvät ylioppilaaksi valmistuvat, jäätte historiaan ensimmäisinä Wintteristä valmistuneina, hän totesi.
– Tänään saatte laittaa valkolakin päähänne. Se on symboli, mutta myös lupaus… Muistakaa, että maailmassa on paikkansa myös heille, jotka eivät tiedä mihin ovat menossa.
Siivosen puheen jälkeen oli Vera Hülberin vuoro soittaa hieno huilusoolo. Tämän jälkeen puhui riemuylioppilas Erik Suomela, joka muisteli mennyttä aikaa ja vertasi sitä nykypäivään.
– Peruskoulua ei silloin vielä ollut, kun aloitin ensimmäisen luokan. Silloin alkeisopetusta annettiin laitoksessa nimeltä kansakoulu, hän sanoi ja kertoi koulujärjestelmästä, oppikoulusta ja lukiosta.
– Jos satuit kiinnostumaan, kysy isovanhemmiltasi lisää. Ja varaudu pitkään keskusteluun. On sinullakin varmaan mielenkiintoista kerrottavaa siitä, mitä se nykyään on, hän totesi.
Riemuylioppilaat tarjosivat myös stipendin parhaiten koulumenestystä lukiossa parantaneelle oppilaalle. Ylioppilaiden onnittelun jälkeen puhujan paikalle saapui Tuomas Tomunen kertomaan elämästä ja työelämästä.
– On suuri kunnia päästä puhumaan tänne. Omista ylioppilasjuhlista on kulunut 16 vuotta, Tomunen kertoi.
Elämänviisauksista hän halusi jakaa sen, ettei epäonnistuminen ole paha asia.
– Älä pelkää epäonnistumista, vaikka nyt juhlistammekin teidän onnistumista, hän totesi ja kertoi työelämästään ulkomailla apulaisprofessorina.
– Yhdeksän kymmenestä rahoitushakemuksesta ei mene läpi, hän antoi esimerkin.
Lukion päättymisen hän totesi olevan suuri muutos, sillä tuolloin elämäntilanne ja asuinpaikka muuttuu selvästi. Lukioaikaisia ystävyyssuhteita hän suosittaa vaalimaan.
Tämän jälkeen kuultiin kappale Siskoni Hanne, Liinu ja Tilda Sarametsän esittämänä, mistä tilaisuus jatkui rehtori Esa Pirkolan puheeseen tuoreille ylioppilaille. Ensin hän kiitti henkilökuntaa ammattitaidosta ja hyvästä työstä, sitten oppilaita.
– Kiitos kuuluu myös teille, opiskelijat. Teidän yhtenäisyys, ahkeruus, periksiantamattomuus ja kriittisyyskin ovat luoneet sellaisen ilmapiirin ja oppimisympäristön, jossa on mukava tehdä töitä, hän kehui.
Puheessaan rehtori kertoi myös nopeasti muuttuvasta maailmasta ja ajan haasteista. Puheen lopuksi oli lakkien jaon aika. Kunkin vuosiluokan ryhmänvalvoja jakoi valmistuville lakit salin etuosassa. Tämän jälkeen oli ylioppilaan puheen aika. Sen piti Julia Hauta-alus.
– Kun kolme vuotta sitten astuimme Novidan varatiloista sisään, kaikki oli meille täysin uutta. Vaikka olimmekin ikäluokassamme väliinputoajia, emme ehtineet Viikaisille, emmekä oikein Wintteriinkään, opimme rakastamaan Novidan punaisia tiiliseiniä, pehmeitä sohvia ja sitä kouluruokaa, Hauta-alus toteasi.
Hienossa puheessaan hän kiitti henkilökuntaa, oppilaita ja kaikkia, jotka ovat koulutiellä auttaneet.
Patrick Paldanius
