– Täältä otettiin yhteyttä meidän taiteilijaryhmään. Yhdellä toisella ryhmäläisellä oli ollut näyttely täällä, siitä sain innoituksen, Suso kertoo.
Häntä kiinnostavat erityisesti merelliset kaupungit, mutta Uusikaupunki on taiteilijalle uusi tuttavuus.
– Näyttelyni taitaa olla myös ihan ensimmäinen kerta, kun vierailen täällä. Mietin kyllä matkalla, olisinko joskus käynyt täällä lapsena, hän pohtii.
Vaikka taiteilijalla on ollut viime vuosina useita näyttelyitä, Runonkulman gallerian näyttely on hänen ainoa yksityisnäyttelynsä tänä vuonna.
– Teoksiani on tosin esillä myös Forssan museossa taiteilijaryhmäni näyttelyn yhteydessä, hän mainitsee.
Taiteilija kertoo, ettei valitettavasti ole itse paikalla näyttelyn aukioloaikoina, mutta toivottaa kaikki lämpimästi tervetulleiksi.
– Voisimme järjestää taiteilija tavattavissa -tilaisuuden purkupäivänä, hän kaavailee.
Taiteilija hyödyntää töissään kattavasti erilaisia grafiikan yhdistelmätekniikoita, joita ei hänen mukaansa yleensä nähdä yhdessä. Grafiikka on usein sarjallista, eli samaa teosta painetaan useita kappaleita, mutta Suson lähestymistapa on toinen.
– Suurin osa teoksistani on monotypioita. Mono tarkoittaa yhtä, eli kutakin teosta on olemassa vain yksi kappale.
Teokset ovat hänen mukaansa uniikkeja, kuivatuilla kasveilla tehtyjä painotöitä.
– Painokasvit on minulle tähän asti hoitanut 82-vuotias äitini. Ensimmäiset kasvit keräsimme Baltiasta 2000-luvun alussa.
Kukat löytyivät ullakolta taiteilijan herätellessä innostusta grafiikkaan uudelleen.
– Silloin tajusin, että hetkinen, näitähän voi painaa myös.
Suurin osa näyttelyn töistä on tuoreempia, 2020-luvulta. Mukana on kuitenkin myös joitakin vanhempia teoksia, mukaan lukien aiemmin sulilla painettuja töitä.
– Löytelen niitä polkujeni varrelta. Ne ovat taivaasta tippunutta tavaraa, taiteilija kuvailee.
Suso kertoo yhdistäneensä näyttelyn töihin myös puupiirrosviivaa.
– Se on tehnyt teoksista enemmän esittäviä. Sillä suuntaan katsojan mielikuvitusta. Teoksissa, joissa on pelkkä kasvi, katsoja taas tulee teokseen itse mukaan ja keksii sen tarkoituksen.
Näyttelyn nimi Varjoamat syntyi sattumalta.
– Mietin paikkaa, jossa teosten hahmot asustavat. Ajattelin ensin varjomaata, mutta kirjoitin sen väärin. Siitä syntyi Varjoamat.
Nimeen liittyvät myös painolaattojen varjot.
– Kaikki teokset on painettu yhdeltä pinnalta toiselle, eikä niitä ole tehty suoraan. Työvaihe on erillinen toinen asia, jonka varjo näkyy lopullisessa teoksessa.
Inspiraatiota taiteilija saa ennen kaikkea omasta itsestään, historiastaan ja suvustaan.
– En lähde poimimaan ulkoisia asioita ja tekemään niistä itselleni tärkeitä, vaan taide nousee alitajunnasta.
Varjo-ajattelu taiteilijan työskentelyfilosofiassa liittyy myös jungilaiseen psykologiaan.
– Siinä varjo edustaa persoonallisuuden tiedostamatonta osaa, joka on usein ristiriidassa tietoisen mielen kanssa. Varjoama pyrkii painamisprosessin väleihin, ja alitajuiset asiat hiipivät vaivihkaa näkyville teoksiin.
Taiteilijalle yksi näyttelyn merkityksellisimmistä teoksista on Linnunlaulupuu, johon hän on käyttänyt eniten aikaa ja työtä.
– Tekniikka on vaikeasti kuvailtava. Teos on paperiteos ja tavallaan kollaasi. Taustalla on painotyö, mutta päälle on liitetty satoja ”lehtiä” erilaisista japanilaisista papereista sekä muista grafiikan painopapereista.
Toinen merkityksellinen ja mielenkiintoisen tarinan omaava teos on Juuret, jossa taiteilija soveltaa japanilaista mustemaalaustekniikka sumi-e:tä. Sumi-e tunnetaan myös meditaation muotona.
– Siinä mietitään etukäteen, millaisen viivan tekee. Sitten hengitellään ja keskitytään hiljaisuudessa. Kohta maalataan vain kerran, ja siitä tulee sellainen kuin tulee, taiteilija hyväksyy lopputuloksen epätäydellisyyksineen, hän kertoo.
Näyttely on avoinna keskiviikosta perjantaihin klo 11-17 ja lauantaisin klo 11–15. 6.8. alkaen aukioloajat ovat keskiviikkoisin klo 16–19 ja lauantaisin klo 11–15. Näyttely päättyy 23.8.
