Oli miten oli, Suomi teki jättiläismäisen vikatikin Natoon liittyessään. Turvallisuutemme piti nousta uudelle tasolle, mutta johtajillamme taisi käydä lukihäiriö. Turvattomuutta varmaan tarkoittivat. Ei ymmärtänyt Niinistö, eikä kukaan muukaan, minkälaiselle Mieron moottoritielle he tämän maan tulivat ajaneeksi. Nykyinen puolustuministeri Häkkänenkin ilmoitti, etteivät Suomen puolustumenot tulisi paljonkaan nousemaan jäsenyyden myötä. Vitsikäs heppu. Suomi on jo ennestään kiihtyvässä velkakierteessä, eikä sitä ainakaan tällä tavalla katkaista. Vai onko niin, että kun taloudessa on täysin epäonnistuttu jo viimeiset 15 vuotta, niin kansan päät yritetään kääntää pelolla sotaa kohti, jotta tulevaa konkurssiamme voidaan kauemmin peitellä?
Itäisessä Suomessa ei käy enää venäläisiä turisteja. Sieltä on sen seurauksena kadonnut 170.000 työpaikkaa. Rikkaat venäläisturistit eivät enää tuo rahaa. Eräs Lappeenrantalaisyrittäjä kertoi, että kun saksalaiseen turistiin uhraa euron, niin hän tuo euron takaisin. Kun venäläiseen uhraa euron, hän tuo 10 euroa takaisin. Tällaiset ”pikkuseikat” unohtuivat Natoihanuudessamme. Näistä ei tietääkseni ole puhunut eduskunnassakaan kukaan, eikä niistä valtamediamme puhu nytkään mitään.
Olikin suoranainen ihme, että Iltalehdessä julkaistiin 13.4.2025 kansainvälisten suhteiden erikoisasiantuntija John Mearsheimerin haastattelu. Hän sanoo suoraan, että Nato-jäsenyytemme oli täydellinen virhe. Hän sanoo Putinin hyökänneen Ukrainaan, koska Putin oli pelännyt Ukrainan liittyvän Natoon. Sen taas Venäjä olisi nähnyt eksistentaalisena uhkana itselleen. Nyt moni nauraa, että ei kai Venäjän oikeasti olisi tarvinnut sen järjestelyn tuovan uhkaa itselleen. Mutta kun vuonna 1962 silloinen Neuvostoliitto alkoi kuljettaa ydinaseita Kuubaan, USAn lähelle, niin USA ärähti heti, koska katsoi sen olevan eksistentaalinen uhka itselleen. Maailma oli ydinsodan partaalla, mutta onneksemme Kennedy ja Hrutshev saivat sovittua asian.
Mearsheimer sättii länsijohtajia siitä, etteivät ne ymmärtäneet lainkaan Naton laajentumista Venäjän näkökulmasta. Yhdysvaltalainen ekonomistiprofessori ja useiden valtioiden ja kansainvälisten järjestöjen neuvontaja Jeffrey Sachs on puhunut samoista asioista. Youtubesta löytyy mm. Jeffrey Sachs avaa Ukrainan sodan taustoja (suomennettu). Kannattaa katsoa, niin kuulee vähän muutakin kuin suomalaispoliitikkojen ja valtamediamme ”totuutta”.
Mearsheimerin mielestä Suomi ja Suomen johtajat ymmärsivät kylmän sodan aikana hyvin paikkansa ja onnistuivat pitämään Suomen puolueettomana. Nytkin hän sanoo, että Suomen olisi pitänyt löytää tasapaino ja tapa elää yhdessä Venäjän kanssa. Siis se sama, joka jo Suomella oli ennen Natoa ja varsinkin Neuvostoliiton aikana. Suomi oli toki silloin rähmällään itään, mutta taloudellisessa mielessä se kuitenkin kannatti. Nyt olemme rähmällään länteen, mutta kannattaako se taloudellisessa mielessä. Suomi on mukana EU:n liittoutumassa samalla kun koko EU on hukkumassa byrokratiaan ja velkoihinsa. Ursula van der Leyen sanoi juuri, ettei Eurooppa pysty viiteen tai kymmeneen vuoteen vastaamaan Venäjän uhkaan, vaikka kuinka köyhiksi kansalaiset kynittäisiin. Eli jännitystä saadaan ihan ilmaiseksi. Euroopan Unioni ja sen mukana Euroopan Nato ei ole saanut yhtenäistä puolustustrategiaansa valmiiksi, eikä tule saamaankaan, koska EU on aivan liian epäyhtenäinen ja byrokraattinen kehitelmä, jonka tulevaisuus on menneisyyttä.
Suomen ei koskaan olisi pitänyt liittyä liittoon, joka ajaa maamme vihamielisiin suhteisiin suuren naapurinsa kanssa. Jos sota tulisi ja vaikka se olisi ”menestyksekäs”, niin mitä iloa meille olisi siitä, että Nato ja me saisimme tuhottua miljoona venäläistä. Suomi ainakin tuhoutuisi. Sekö on tavoittelemisen arvoinen asia?
Ilmeisesti viime sodasta on kulunut liikaa aikaa, ja sodan kauhut ovat vaihtuneet jännittäväksi tietokonepeliksi, joka ei valitettavasti ole totta. Meillä ei ollut mitään huolta itään. Nyt johtomme on sen itse luonut, eli johonkin luovaan on se sentään kyennyt.
Kari Aalto