Karjurock on selvästi vakiinnuttanut paikkansa festivaalikentällä. Vaikka uusia festivaaleja on popsahdellut lisää, Karjurockin menestykseen ne eivät vaikuta.
Karjurock on rakentanut yhtälön, joka perustuu rentoon farmitunnelmaan, laajaan leirintäalueeseen sekä artistimixiin, jota muilla festivaaleilla ei ole.
Tänä vuonna Karjurock laajentui Retrostagella, eli uudella esiintymisestradilla. Retrostageen satsaaminen kuvaa hyvin sitä, mikä festivaalin punainen lanka on. Yleisöä haetaan eri kohderyhmistä. Isac Elliot ja Viivi houkuttelivat nuoria, ja retrokunkku Frederik veti uuden Retrostagen täyteen keski-ikäistä väkeä.
Kun kohderyhmänä ovat niin lapsiperheet, nuoret kuin entiset nuoret, festivaali varmistaa tulolähteensä. Kun nuorten rahat ovat tiukoilla ja festaribudjetit pieniä, keski-ikäisillä on käyttää rahaa. Neli- ja viisikymppiset ovat myös tottuneita festarikävijöitä.
Festarikävijöitten ikähaarukka on laajentunut, sillä seitsemänkymppisetkin lähtevät liikkeelle, kun ohjelmisto kiinnostaa.
Yleisöä voi enää kategorioida vain iän perusteella. Erika Vikman on siitä hyvä esimerkki. Erikan viehätysvoima puree kaikenikäisiin.
Kun Karjurock ja United Festivals lyöttäytyivät yhteen keväällä 2021, moni saattoi säikähtää, että nyt Karjurock menettää uniikin otteensa. Onneksi niin ei ole käynyt. Festivaalin tulevaisuuden kannalta erottautuminen on tärkeää.
Kun festarikävijät käyvät useilla festivaaleilla, miljööllä on yhä suurempi merkitys. Lokalahdella ja Turun tuomiokirkolla tunnelma on aivan erilainen, vaikka festivaaleissa olisi samojakin artisteja esiintymässä.
Lokalahden tunnelmaa ei pysty kopioimaan Turkuun, Tampereelle tai Helsinkiin. Aitoa maaseutua ei voi siirtää kaupunkiin, se on Karjurockin vahvuus.
Maalaisfestivaalilla on paikkansa yhä kasvavassa festivaalikentässä.
Teija Uitto