Mikä on Luotolan mainitsema Suomen ”riittävä puolustuskyky”. Jos Venäjä aikoo tänne hyökätä, niin ei meillä ole eikä tule sellaista puolustuskykyä, vaikka laittaisimme seuraavat kymmenen vuotta 20 prosenttia bruttokansantuotteestamme sotavarusteluun. Jo pelkästään kyberhyökkäyksillä ja loputtomilla ohjusresursseillaan naapuri saa meidät aika hiljaisiksi. Sitäpaitsi tammikuussa varusmiespalveluun astuneista 12 000 varushenkilöstä palvelun keskeytti tuhat ensimmäisen kuukauden aikana. Heinäkuuhun mennessä keskeyttäneitä oli jo 2 000. Eli ”vankalla” pohjalla ollaan.
No mutta sodassa meille avautuisi mahdollisuus kunnon laihdutukseen, sillä ruoka voisi loppua. Tämän maan ruokkijat, eli maatalousväestö on EU:n ja oman politiikkamme ansiosta ajettu ahtaalle, eikä ulkomailta Itämeren kautta enää tulisi juuri mitään. Ilmatilakin olisi suljettu. Varmaan kaupungeissakin otettaisiin puistot viljelykäyttöön toisen maailmansodan malliin. Jospa vielä naapurin dronet möyhentäisivät maan valmiiksi.
Suomesta puuttuu rakentava keskustelu koko aiheesta, sillä valtamedia ei huomioi kuin natomyönteiset ajatukset. Esimerkiksi natovastaisen Paavo Väyrysen kommentteja saati kasvoja ei näy missään muualla kuin hänen omassa blogissaan. Kaikki tiet on tukittu meidän ”vapaassa” mediassamme. Se osoittaa, että pelko ”väärästä” mielipiteestä on kova.
Tässä maassahan on muutenkin kiellettyä sanoa tiettyjä tosiasioita ääneen. Suomi on lähtenyt mukaan EU:n suvaitsevaisuusstrategiaan, joka sallii suvaita vaikka mitä, kunhan se suvaitsevaisuus on sitä ”oikeaa” suvaitsevaisuutta. Tästä ehkä johtuu USA:n nykyjohdon nihkeä suhtautuminen perinteiset arvot hylänneeseen Eurooppaan. Tästä myös varapresidentti Vance puhui taannoin Münchenissä. Tämäkin luo epävarmuutta Naton kykyyn suojella Suomea, sillä jos USA jättäisi Naton, kuten voi tapahtua Vancen ehkä tullessa presidentiksi 2028, niin Nato olisi vain varjo entisestään. Ja entäs jos sattuisi pilvinen päivä.
Minusta olisi parempi ollut yrittää olla edes laihassa sovussa kuin lihavassa riidassa itäisen naapurin kanssa. Tämä koskee erityisesti Suomea, koska meillä on Euroopan pisin maaraja Venäjän kanssa.
Lopuksi lainaan Urho Kekkosen ajatuksia Natosta, jotka pitävät paikkansa edelleen: ”Suomen etu ei voi olla, että se on jonkin suurvallan äärimmäisenä Venäjän rajalla alituisesti varuillaan olevana ja ensimmäiseksi vihollisen jalkoihin joutuvana liittolaisena, jolla ei ole sellaista poliittista vaikutusvaltaa, että sen sanalla olisi mitään merkitystä, kun sodasta ja rauhasta päätetään.”
Kari Aalto