Pääkirjaston henkilökunta valmistautuu siihen isoon h-hetkeen, kun peruskorjauksesta valmistunut pääkirjasto avataan yleisölle 13. elokuuta.
Pääkirjaston avaamista on odotettu Uudessakaupungissa pitkään. Kun kirjasto viisi vuotta sitten siirtyi väistötiloihin, remontin piti kestää vain vajaan vuoden. Toisin sitten kävi.
Mitä enemmän pääkirjastoa tutkittiin, sitä selvemmäksi kävi, että mikään pieni pintasilaus ei riitä. Kirjastoa oli remontoitu 1980-luvulla, mutta sen aikaisin tiedoin. Huonon sisäilman syyt alkoivat valjeta, mitä syvemmälle rakennusta tutkittiin.
Lopulta piti purkaa kirjaston lattiatkin, putsata rossitila ja täyttää uudestaan. Jos kaikki kirjastossa tehdyt työt lueteltaisiin tässä, ei pääkirjoituksen palstatila riittäisi.
Vanhan korjaaminen ei ole kuin uuden rakentamista. Se alkaa purkutöistä. Sitten rakentaminen vaatii pieteettiä, vanhan kunnioittamista. Peruskorjaaminen on siksi työlästä, aikaa ja rahaa vievää.
Uudessakaupungissa on tivattu, mitä pääkirjaston peruskorjaus lopulta tuli maksamaan. Vastaus saadaan syksyllä, mutta samalla on hyvä muistaa, mitkä olisivat olleet peruskorjauksen vaihtoehdot: tehdä halvempi ja nopeampi remontti tai rakentaa uusi kirjasto Wintteriin.
Kuten tiedämme, halvalla ja hätäilemällä syntyy usein vain huono lopputulos. Uusi kirjastotilakin olisi maksanut, ja sen lisäksi vanha, kaunis rakennus olisi jäänyt torin laidalle tyhjilleen.
Ehkä kirjaston sisustamisesta olisi voinut säästää, kalusteista, valaisimista ja tapeteista, mutta niiden osuus kustannuksista on sittenkin pieni, ja juuri ne kruunaavat rakennuksen.Lopputuloksena on uniikki, upea kirjasto.
Teija Uitto