Siankärsämöä tavataan koko Suomessa. Siitä on eroteltu kaksi alalajia: etelänsiankärsämö, jonka esiintyminen painottuu nimensä mukaisesti Etelä- ja Keski-Suomeen sekä Pohjois-Suomessa tavattava pohjansiankärsämö. Tuttu kasvi viihtyy ihmisten muokkaamissa ympäristöissä pihapiireissä, niityllä ja muilla aukeilla paikoilla. Monivuotinen siankärsämö leviää siementen lisäksi myös maarönsyjen avulla.
Siankärsämön valkoiset ja vaaleanpunaisen eri sävyissä kukkivat mykeröt koostuvat monesta yksittäisestä kukasta ja värittävät luontoa heinäkuulta pitkälle syksyyn asti. Toisin kuin muu kasvi, kukat eivät tuoksu kovin miellyttävältä. Niiden tympeähkön hajun tarkoitus on houkutella kukkiin pölyttäjinä toimivia kärpäsiä ja kovakuoriaisia.
Kasvi on suosittu villivihannes. Sen lehdet toimivat monipuolisesti mausteena kotikeittiöissä. Siankärsämöä on uutettu viinaan sekä lääkinnällistä että nautintoainekäyttöä varten. Se on ollut käytössä myös oluen mausteena ennen humalakasvin yleistymistä. Lehdistä voi valmistaa teetä ja onpa siankärsämö ihan tutkitustikin monipuolinen rohdoskäytössä: siitä löytyy sekä kipua lievittäviä että verenvuotoa ehkäiseviä aineosia.
Kuten kaikkien luonnonyrttien niin siankärsämönkin kanssa pitää olla tarkkana, sillä vahvana kasvina se voi aiheuttaa osalle ihmisistä myös pahoinvointia ja ihoärsytystä. Siankärsämö ei sovi myöskään raskaana oleville.
Eri vaaleanpunaisen sävyisiä siankärsämöitä kasvatetaan mielellään koristekasveina. Vaaleanpunakukkainen kasvimuoto kuuluu samaan lajiin yleisemmän valkokukkaisen muodon kanssa. Vaaleanpunaisen eri sävyissä kukkivia yksilöitä on hieman yleisemmin Pohjois-Suomessa kasvavan pohjansiankärsämön parissa.
Monipuolisena käyttökasvina siankärsämö on kulkeutunut ihmisten mukana herkästi ja ihmiset ovat mielellään kylväneet siemeniä asutuksen läheisyyteen. Suomen luonnossa siankärsämö on ainakin osin muinaistulokas. On mahdollista, että Lappiin siankärsämö olisi levinnyt itsekseen Pohjois-Venäjältä jääkauden jälkeen, kun sopivia elinympäristöjä on paljastunut sulamisjokien varsilta.
Lukuisten hyvien ominaisuuksiensa lisäksi siankärsämöllä on vielä eräs tärkeä rooli luonnossa. Myöhäiset kukassa olevat yksilöt kypsyttävät siemenensä vasta talven tullen ja varistelevat kypsiä siemeniä talventörröttäjiksi pystyyn kuivuneista kukkavanoista. Osansa siemenistä ottavat siemensyöjät, joille ravinto on talviaikaan harvassa.