
Kello ei näyttänyt vielä edes viittä lauantaina, kun Karjurockin festivaalialue kuhisi jo kävijöitä. Kohti päälavaa oli tallustamassa iloisen näköinen kaksikko, joista toisella oli syntymäpäiväkruunu päässään. Kyseessä oli äiti ja tytär, Johanna ja Henna , jotka olivat saapuneet festivaalille päivää aiemmin Mynämäeltä.
– Festarit ovat sujuneet kivasti, tosin hyvinkin lämpimissä tunnelmissa, Johanna nauroi helteen keskellä.
Viikonloppu oli erityinen varsinkin Hennalle.
– Minulla on tänään 19-vuotissyntymäpäivä, sitä täällä myös juhlistetaan.

Henna kertoi odottavansa erityisesti Viivin keikkaa. Hän sanoi kuuntelevansa artistia paljon ja tämän olevan myös pääsyy siihen, miksi tapahtumalle oli ylipäätään saavuttu.
– Itselläni ei ole juuri tiettyä artistia ketä odottaisin, tyttäreni takia tänne tulin, Johanna jatkoi hymyssä suin.
Väkijoukko parveili päälavan ympärillä ja pian musiikki alkoi. Bändin ja kahden tanssijan saattelemana lavalle nousi artisti ja lauluntekijä Pihlaja .
– Onpa ihanaa olla täällä ekaa kertaa häh! Tehdään tästä kesän paras päivä, artistin sanat kaikuivat mikrofoniin, yleisön huutaessa mukana.

Keikka eteni ja yleisö tanssi, tosin alkuun vähän ujommin. Yleisöstä pisti silmään myös faneja, jotka selkeästi osasivat sanat ulkoa kappaleesta toiseen. Pihlajan lavashow’ssa korostui yleisön osallistaminen fiilistelyyn. Artisti kysyi, moniko on hänen keikallaan ensimmäistä kertaa ja käsiä nousi yleisöstä.
– Ihana tutustua! Sano sun nimi kolmosella, yksi, kaksi.. artisti huusi ja yleisöstä kuului epämääräinen nimien sarja, josta onnistui erottamaan vain muutamat, koviten karjuvat äänet. Hetki nauratti kuuntelijaa.
Artisti mainitsi keikan aikana myös kuumuudesta. Hän nauroi, että lavalla kyllä tarkenee, mutta valittaa ei saa. Keikka läheni loppuaan ja katsoja kyllä huomasi, että sekä artisti että tanssijat antoivat kaikkensa 28 asteen helteessä.

Keikan päätyttyä ihmismassa lähti talsimaan pois lavan edustalta, eikä huomiota voinut olla kiinnittämättä vaatteisiin. Oli värejä, hapsuja, pitsiä. Joukossa näki propellihattuja ja lonkeropaitoja. Festarikansa oli selkeästi pistänyt parastaan. Yksi asia kuitenkin yhdisti ihmisiä.
– Katso kuinka paljon palanutta nahkaa! Festivaaleja kanssani kiertävä Emmi tokaisi.
Punainen väri paljaissa hikeä valuvissa selissä, jaloissa ja käsivarsissa paistoi kauas. Aurinkorasva oltiin taidettu unohtaa kesähuumassa kotiin.
Vaikka suuren päälavan keikat kiinnittävät katseen, ohjelmaa ja tekemistä festivaalilla riitti niin paljon, ettei kaikkea ehtinyt millään kokea illassa. Alueella oli kolme lavaa, jotka tarjosivat livemusiikkia tauotta. Myös ruoan tuoksu kantautui nenään, eikä nesteytysvaihtoehtojakaan oltu unohdettu. Oli kojuja, joissa myytiin festariasusteita ja glitter-kasvomaalauksia. Hurjimmat saivat ottaa lävistyksiä ja hypätä benjihypyn. Juuri nosturista alas olivat lentäneet vauhdilla ystävykset Venla Nousiaisista ja Eetu Taivassalosta.
– Tämä oli aika spontaani idea, Venla kertoi vain minuutteja hypyn jälkeen.
– Onhan se hieno kokemus, Eetu jatkoi.

Kumpikin mainitsi hypänneensä benjihypyn myös kerran aiemmin.
– Kyllä silti vähän jännitti, mutta oli se vörtti, menisin uudelleen, Venla totesi.
Pian päälavalta kajahti jälleen huuto.
– Mitä mieltä olette, jos päästetään seuraava artisti valloilleen?
Yö-yhtye saapui lavalle ja yleisö oli huomattavasti suurempi, kuin yhdelläkään aiemmista keikoista, eikä väen liikenne lavan suuntaan loppunut, edes toisen, tai kolmannen kappaleen aikana. Vaikka valoisaa vielä olikin, värikkäät valot kehystivät lavaa kauniisti. Ihmiset tanssivat innoissaan syvällä kropassa tuntuvan basson tahtiin. Ohikävelevien ihmisten naurut ja hymyt jäivät mieleen. Tunnelma oli houkutteleva ja lämmin.
Lähdimme tallustamaan kohti Retrolavaa, jossa Frederik aloittaisi pian keikkansa.
Lavahallin ulkopuolella istui joukko nuoria miehiä, jotka kertoivat olleensa odottamassa eturivissä yli puoli tuntia ennen keikan alkua.
– Sitten saimme häädön, koska soundcheck oli vielä kesken, yksi heistä nauroi.
Keikan alku läheni ja väki täytti yhtenä aaltona koko hallin. Yleisö huusi riehakkaasti jo ennen artistin saapumista. Mies käveli lavalle, musiikki alkoi ja yleisö villiintyi. Retrostagen ovilta lähtiessä mäen päältä näkyi maisema pitkälle, festivaalin leirintään saakka.
– Siellä on paljon vastaanottavia ja ihania ihmisiä. Kun keikat loppuvat, oikeat bileet vasta alkavat leirinnässä, itsekin leirissä koko viikonlopun yöpyvä festarikävijä Viivi kertoi ohimennen.
Aurinko lämmitti ihoa vielä puoli yhdeksältä illalla ja kuumuus houkutteli ihmiset uimaan alueelta löytyvään lampeen. Sen vierestä löytyi myös suihkurakennelma, jonka läpi kävijät kävelivät vaatteet päällään. Kauempaa päälavalta kuului artisti Viivin huuto ”Näkiks joku, kun mä hyppäsin tänään benjihypyn?” ja suuren väkijoukon kädet nousivat korkealle. Massaa oli kiehtovaa seurata kauempaa. Ilmassa oli suuren festivaalin tunnelmaa, vaikka olimmekin Uudessakaupungissa, kauniin luonnon ympäröimänä.
Kello läheni kymmentä ja väki kuljeskeli tapahtuma-alueen porttien lomassa molempiin suuntiin. Rauhallisella puistoalueella pihakeinussa istuskelivat festareille Kustavista saapuneet Harri ja Minna .
– Kymmenkunta kertaa olemme käyneet Karjurockissa ja tämänkin viikonlopun olemme olleet kokonaan, lastenpäivää lukuun ottamatta, Harri kertoi.
Kaksikko kertoi olevansa lähdössä takaisin lähellä olevalle mökille, jossa yöpyivät viikonlopun ajan. Kaksikon mukaan sää tuntui jopa liian lämpimältä.
– Yöllä tuli nukuttua huonommin kuumuuden takia, mikä nyt tietysti vaikuttaa jaksamiseen, Minna pohti.
– Parempi tämä kuitenkin on, kuin vesisade, Harri totesi ja Minna yhtyi mielipiteeseen.
Monien muiden tavoin kaksikko valui lopulta porteille, toiset taas kerääntyivät lavojen ympärille. Vaikka osalla uni painoi jo silmää, keikat ja juhlat jatkuivat energisimmillä pitkälle kesäyöhön.

Hiekkatie maalaismaisemassa herätti hämmennystä matkalla
Pihlaja esiintyi ensimmäistä kertaa Ugissa
Helmi Rantanen
Laulaja ja lauluntekijä Pihlaja vieraili viikonloppuna ensimmäistä kertaa Karjurockissa ja hänen show’nsa nähtiin festareiden päälavalla lauantaina. Artistil-le kesän festarikeikat ovat vuoden kohokohta, sateesta ja sorateistä huolimatta. Hän kertookin, että matka Nopperlan maalaismaisemiin herätti aluksi hilpeyttä.
– Meitä nauratti, kun ajoimme tänne ja tie muuttui hiekkatieksi, joka vain jatkui ja jatkui. Ajateltiin jo, että herttinen, mihin me ollaan oikein menossa, Pihlaja kertoi keikan jälkeen nauraen.
Epäilyt karisivat kuitenkin nopeasti perillä.
– Karjurock yllätti positiivisesti. Tämä on todella kaunis ja hieno paikka. Ja kun vielä sattui näin upea keli, niin tykättiin ihan älyttömästi.
Artisti kertoi, ettei Uusikaupunki ole hänelle entuudestaan tuttu. Keikan jälkeen suunnaksi otettiin kuitenkin suoraan kotikaupunki Helsinki.
– Sanoisin, että jos keikkapaikka on muutaman tunnin ajomatkan päässä Helsingistä, yritämme aina palata yöksi kotiin. On ihanaa herätä omasta sängystä seuraavana aamuna, Pihlaja sanoi.
Vaikka Karjurock tarjosi hellettä ja hyvää fiilistä, alkukesän kiertue ei ollut artistin mukaan ollut pelkkää auringonpaistetta.
– Meillä kyllä satoi melkein jokaisella keikalla alkukuusta, Pihlaja muisteli.
Yksi erityisesti mieleen jäänyt esiintyminen oli Himos Juhannuksessa, jossa artisti avasi päälavan kaatosateessa.
– Jännitettiin kovasti, että tuleeko keikalle ketään, kun vettä tuli kuin tynnyristä.
Lopulta keikalla oli artistin mukaan ihana meininki. Pihlaja totesi, että suomalaiset osaavat suhtautua kesäsäähän huumorilla.
– Ehkä ihmiset ovat jo oppineet varustautumaan sadeviitoilla. Suomen kesä nyt on tällainen, koskaan ei tiedä, onko jouluinen sää vai kesähelle.
Pihlajan kesäkiertueeseen kuuluu noin parikymmentä keikkaa eri puolilla Suomea.
– Aika kiva määrä! Vaikka aina tuntuu, että voisi vetää vaikka miljoona keikkaa.
Artisti kertoi keikkaputken jatkuvan elokuun loppuun saakka.
– Keikkakesät ovat ihmisen parasta aikaa. Rakastan kaikkea keikkailua, mutta erityisesti festareissa on ihana omanlainen tunnelma. Ne ovat ihan oma juttunsa.
Tänä kesänä artistilla on menossa jo neljäs festarikesä uransa aikana.
– Toivottavasti saadaan tehdä näitä vielä monta kesää tulevaisuudessakin, Pihlaja sanoi hymyillen.