”Urheilu on parasta paikan päällä” kuuluu useasti toteamus penkkiurheilijan suusta. Suomalaisille tarjoutuu suoratoistopalveluista lähes kaikki mahdolliset urheilulajit omaan olohuoneeseen. Kynnys jäädä kotiin on varmasti pienempi kuin raahautua marraskuisina räntäsadeiltoina katsomoon.
Nyt kesällä tilanne voisi kelin puolesta olla toinen, sillä miellyttävämpää olisi nauttia urheilusta ulkoilmassa, säävarauksella toki. Joka tapauksessa paikan päällä koetusta tapahtumasta saa irti niin paljon enemmän kuin kotisohvalta käsin. Pystyt havainnoimaan tilanteita selkeämmin, kuulet kentältä tulevat pelaajien reaktiot sekä tuomareiden selitykset ja yleisön luoma tunnelma on mukaansatempaavaa.
Jos jokin laji on ehdottomasti miellyttävämpää seurattavaa paikan päältä kuin telkkarista, on se mielestäni pesäpallo.
Itselle tuli vasta tänä keväänä koettua ensimmäinen pesäpallo-ottelu paikan päällä, kun aiemmin lajia on tullut seurattua vain etäisesti televisiosta. Myönnän ettei laji hirveästi siten kiinnostanut, kun television välityksellä ei tahtonut oikein päästä jyvälle kaikkiin sääntöihin saatikka pystynyt seuraamaan tarkasti pallon kulkua.
Laitilan Jyske nousi hienosti viime vuonna pesäpallon korkeimmalle sarjatasolle Superpesikseen. Se on tänä kesänä tarjonnut mahdollisuuden Vakka-Suomen alueella seurata aikuisten SM-tason palloilua.
Helposti saattaa ajatella, että pesäpallo on vain tylsää ja pitkäkestoista peliä, jossa lyödään vain koppeja eikä mitään oikein tapahdu. Tämän kuitenkaan ei pidä paikkaansa, vaan oikeasti pelissä tapahtuu koko ajan kaikkea. Tempo on vauhdikasta ja pelin taktinen puoli tarjoaa kosolti eri variaatioita ja jännittämistä ottelua seuratessa.
Kuten kaikissa urheilulajeissa huipulla olevat ovat äärimmäisen kovia urheilijoita. Tällaiselle maallikolle pesäpalloilijan hyvissä ominaisuuksissa korostuvat omaan silmään muun muassa juoksunopeus, syöttövoima ja reagointi.
Erityisesti se on kiinnittänyt huomiota, kuinka nopeasti pelaaja saa syötettyä pallon juuri oikeaan suuntaan oli pelaaja sitten missä asennossa tahansa ja vielä kuinka kovaa saa pallon lähtemään kädestä. Tällaiset pikkunyanssit antavat aihetta arvostaa kyseisiä urheilijoita ja millaisia harjoitteita huippupelaajien pitää tehdä.
Itse pelitapahtuma on myös jokaiselle paikalla olevalle katsojalle varmasti mieluinen. Pelaajien positiivinen ja rento olemus tarttuu yleisöön ja pesäpallopelit ovat oikein leppoisia ja hyvän mielen tapahtumia. Kontrasti esimerkiksi johonkin sisäpalloilupeliin, jossa keskitytään enemmän vastustajille huutamiseen kuin oman joukkueen kannustamiseen, on aika melkoinen.
Laitilassa on toki pesäpallolla vahva jalansija ollut jo monta vuotta, mutta aikuisten SM-tason status herättää heti kiinnostusta urheiluseuraajien keskuudessa Vakka-Suomessa. On komea suoritus vajaan 9 000 asukkaan kunnassa, kun yli 800 ihmistä kokoontuu pariksi tunniksi kesäiltaa viettämään urheilun parissa.
SM-status tarkoittaa myös aivan erilaista valtakunnallista huomiota Laitilalle kuin ennen. Siitä voi mielestäni koko Vakka-Suomi olla tyytyväinen, sillä hyvää mainetta ja tunnettavuutta hyvä urheilu tuo parhaimmillaan yhteisölle.
Näin paljasjalkaisena uusikaupunkilaisena voinkin hyvällä omatunnolla todeta, että jos kiinnostaa mennä kesäiltana seuraamaan hyvää viihdettä huippu-urheilun parissa, mene Laitilaan.
Eero Siivonen
toimittaja