Eräille yliopistopäiville oli puhujaksi kutsuttu Itä-Suomen yliopiston sosiaalipedagogiikan professori Arto O. Salonen. Salosen mukaan nykyihminen on alkanut keskittyä enemmän elämänlaatuun elintason merkityksen vähentyessä. Hänelle esitettiin kysymys, miten voimme toimia tilanteessa, jossa olemme turhautuneita kykenemättömyyteen vaikuttaa maailman tilanteeseen ja talouden realiteetteihin, kaikkeen kauheaan, jota media meille välittää – ja ilmastonmuutoskin saattaa ahdistaa. – Mediassahan päällimmäisiksi jäävät mieleen yleensä ikävät uutiset; uutiset sodista, katastrofeista, inhimillisistä kärsimyksistä. Ratkaisuksi Salonen tarjosi tunnistaa oman elämän mielekkyyden, merkityksen ja tarkoituksen. – Jos emme voi vaikuttaa suuriin asioihin, pitää keskittyä pieniin, arkisiin asioihin, lähimmäisiin, saada hyvinvointikokemuksia.
Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä Uusikaupunki palkittiinkin Vakka-Suomen kunnista ykkösenä hyte-kertoimen perusteella, kiitos laaja-alaisen yhteistyön. Raportin mukaan uusikaupunkilaiset tuntuvat olevan tyytyväisiä elämäänsä, vaikka negatiivisvoittoiset heitot paikallislehden tekstaripalstalla antavat toisen käsityksen.
Mikä tekee elämästä mielekästä ja merkityksellistä? Jospa keskittyisimme näkemään kaiken hyvän, joka kuitenkin ympäröi meitä: turvallisuuden tunteen, luonnon, ystävien tuoman ilon ja yhteisöt, joihin kuulumme.
Olen saanut kasvaa yhteisöllisyyteen pienessä kylässä ja ymmärtää sen voimavarat: ilojen ja surujen jakamisen, talkoilut yhteiseksi hyväksi, yhteiset illanvietot ja harrastukset, kaikenlaisen puuhastelun kaikenikäisten kanssa. Näin opitaan tuntemaan oman yhteisön jäsenet vauvasta vaariin, heidän ainutlaatuisuutensa, heikkoutensa ja vahvuutensa ja mikä parasta: kannustamaan toisiamme. Pidetään huolta yksinäisistä vanhuksista ja katsotaan naapurin mukuloittenkin perään. Tällainen tekee elämästä mielekkään ja tarkoituksenmukaisen, luo turvallisuuden tunteen; emme elä vain itseämme vaan myös toisiamme varten.
– Mitä kuuluu? Miten voit? Tarvitsetko apua? eivät ole tyhjiä fraaseja. Niillä ilmaistaan, että oikeasti huomioimme toisemme ja arvostamme toisiamme.
Yhteisöllisyyttä on myös se, että arvostamme ja tuemme paikallisia tuottajia ja yrittäjiä. Valitsemme ensisijaisesti paikallisen yrittäjän tuotteen tai palvelun. Muodostuuko suuren kauppakeskuksen hinta lopulta ratkaisevaksi, kun sinne pääsyynkin kuluu kallista aikaa? Tai jos tilaat paketin huonolaatuista kiinakrääsää ilman käyttöohjeita? Omassa kaupungissa yrittäjä tarjoaa myös yksilöllisen palvelun ja neuvonnan – ja mikä parasta: juttutuokion kaupan päälle! Jos tuotteeseen ei ole tyytyväinen, asioiden hoitaminen paikallisesti on taatusti mutkattomampaa kuin Google-kääntäjän avulla.
Lisäkseni moni muukin Uuteenkaupunkiin muuttanut on havainnut: Uusikaupunki on sopivasti ihmisenkokoinen ja lähes kaikki tarvittava on saatavilla. Ellei autoa saa pysäköityä lähes oven eteen, ei matka parkkipaikaltakaan muodostu pitkäksi. Kivijalkakauppojen tarjonta on runsas kaupungin kokoon nähden. Matkailijat tuovat oman lisänsä asiakaskuntaan ja kompensoivat hiljaisempien aikojen myyntiä.
Myös valtuutetut ovat useimmille tuttuja ja heihin on helppo saada kontakti. Toivon, että meihin valtuutettuihin ollaan jatkossakin yhteydessä. Meidät on valittu edustamaan kaupunkilaisia, ja kaupunkilaisia meidän myös tulee kuunnella. Wintterin rakentaminen oli rohkea päätös, jota on kritisoitu. Annetaan Wintterille mahdollisuus näyttää, oliko päätös oikea. Kritiikki on vapaassa demokratiassa sallittua. Lisää kritiikkiä on odotettavissa, kun valtuutetut joutuvat tekemään vaikeitakin päätöksiä talouden suhteen. Toivon kuitenkin niitä tehtävän inhimillisten arvojen pohjalta: Turvataan heikoimpien, varsinkin lasten ja nuorten tulevaisuus ja hyvän kasvun edellytykset.
Kesä on täynnä tapahtumia ja kohtaamisia. Kohdataan yhdessä myös tulevat, vaikeammat ajat. Ammennetaan Salosen opeista viisaus löytää elämän mielekkyys arkisista asioista, toisistamme – yhdessä ponnistellen.
Vaikka tulevat ajat eivät tarjoaisikaan pelkästään mannapuuroa ja mansikkaa, ei niiden sitruunoitakaan tarvitse olla…
Mirkka
Ali-Laurilavaltuutettu