Menni Heikkinen ei voi peitellä tyytyväisyyttään istuessaan työhuoneessaan seurakuntakeskuksessa. Monen eri työtehtävän ja eri kaupungeissa työskentelyn jälkeen hän on päässyt asettautumaan oman kotikaupunkinsa seurakunnan keskelle.
– Olen sanonut kaikille, että olo on kuin kotiin olisin palannut. Toimin kirkkovaltuuston jäsenenä ja aiemmin olen muun muassa rippikouluja vetänyt täällä. Olen hakenut Ukin seurakuntaan ennenkin, joten upeaa olla nyt takaisin kotona, Heikkinen iloitsee.
Heikkisen ura Ugin seurakunnassa alkoi ruohonjuuritasolta. 1999 hän oli isosena, jonka jälkeen titteleinä on ollut leirikeskuksen apuemäntä, kesäteologi, keikkapappi ja nyt vihdoin papin virka.
Hauska knoppitieto liittyen Heikkisen uuteen työympäristöön on se, että hänen isoisänsä on aikoinaan ollut rakentamassa seurakuntakeskusta sekä ollut korjaamassa uuden kirkon kattoa.
Uudessa kirkossa hän myös avioitui ja konfirmaatio tapahtui vanhassa kirkossa. Heikkinen oli nuorisopastori Antti Heikkilän rippikoulussa ja isoskoulutuksessa seurakuntakeskuksessa. Antista tulikin hänelle hyvä ystävä ja pappiskutsumuksen lähde.
– Hienoa olla sekä Antin että myös Kalle-papan jalanjäljillä ja työskennellä hänen rakennuttamassa paikassa. Monella tavoin eri ympyrät sulkeutuvat, hän pohtii.
42-vuotias Heikkinen aloitti syyskuun alussa Uudenkaupungin seurakunnassa seurakuntapastorina. Nykyinen pesti jatkuu ainakin 25. helmikuuta 2026 asti.
Uudestakaupungista kotoisin olevana hän kokee suurta ylpeyttä ja vahvuutta siitä, että saa työskennellä kaupunkilaisten kanssa.
– Tunnen monia täältä ja monet tuntevat minut, joten uskon pääseväni hyvin perille uusikaupunkilaisten sielun- ja mielenmaisemaan. Olen syntynyt täällä, ja vaikka olen välillä muualla käynyt, sydämeni on aina ollut Uudessakaupungissa, hän ajattelee.
Aikoinaan Heikkinen lähti kotikaupungistaan Helsinkiin opiskelemaan yliopistoon. Jo silloin hän toimi kesäteologina ympäri Suomea, sillä nuorempana kouluikäisenä häntä kiehtoi uskonto ja äidinkieli. 2010 hän valmistui Helsingistä, gradun aiheena oli ”Huumori sielunhoidossa”.
Viimeisimpien yliopistovuosien aikana Heikkinen toimi Helsingin tuomiokirkossa suntiona, joka avarsi viimeistään hänen pappiskutsumustaan.
– Vuonna 2010 sain pappisvihkimykseni Paattisten seurakuntaan Turkuun, jossa vietin kokonaiset kymmenen vuotta. Sen jälkeen olen tehnyt töitä Huittisten, Kustavin ja Taivassalon sekä Rauman seurakuntiin, Heikkinen luettelee.
Mielenkiintoisen lainapestin Heikkinen teki viime vuonna Pudasjärven seurakuntaan. Oman poikansa kanssa tehdyn elämysretken tarkoituksena oli nähdä pohjoissuomalaista elämäntapaa.
– Etukäteen pohdin, että siellä päin on paljon lestadiolaisia ja miten he suhtautuvat naispappeuteen. Mutta ei ollut mitään ongelmaa ja sain myös lestadiolaisia ystäviä, hän kertoo positiivisista kokemuksista.
Heikkinen onkin omien sanojensa mukaan avarakatseinen ja kiinnostunut kohtaamaan ihminen ihmisenä ilman mitään ennakkoasenteita. Myös nuorten parissa työskenteleminen on hänelle tärkeää.
– Koen omaavani uteliaan ja positiivisen suhtautumisen ihmisten elämiin ja kaikennäköisiin ilmiöihin. Olit sitten seurakunnan jäsen tai et, voit nykäistä hihasta ja tulla juttelemaan, hän viestittää.
Innokkaana ihmisenä Heikkisellä on paljon uusia ideoita, joita olisi kiva lähteä toteuttamaan uudessa työssään. Kokemus on kuitenkin opettanut, että ensin kannattaa mennä niin sanotusti talon tavoilla hetken aikaa, kunnes aika voi olla oikea tuoda uusia ideoita.
– Uudenkaupungin murteen puhujana olen haaveillut, jos voisi järjestää messun murteella. Kun itsekin olen saaristolainen ja merenkulku on lähellä sydäntä, voisiko jotain saaristoon liittyvää järjestää, Heikkinen pohtii.
Saaristossa Heikkisen mieli lepää ja etenkin kesäaikana hän viihtyy siellä paljon. Ykspetäjäisten saaressa hänellä on oma sivutoiminen yritys, jonka kautta hän vuokraa kyseistä saarta muun muassa erilaisiin retriitteihin ja tapahtumiin.
Talviaikana liikunta tuo mukavaa vastapainoa työlle.
– Ratsastus on ehdoton ykköslajini. Poikani kanssa käymme välillä uimassa sekä perhepartiossa ja koko perheen voimin käymme luonnossa retkillä. Puutyökurssin aloitin lisäksi ensimmäistä kertaa, Heikkinen luettelee.
