Kotiin palatessa koin ensimmäisenä kiitollisuutta siitä, että vessapaperin voi vetää surutta pöntöstä alas, sillä Kreikassa asia on toisin. Siellä viemäriputket ovat niin ahtaita, että suurimmassa osassa paikoista paperi piti hävittää pöntön sijaan roskikseen. Asia ei tullut minulle yllätyksenä, mutta paperien dumppaaminen roskikseen ei tottumattomalle tuntunut kovin luontevalta.
Matkalle lähtiessä Suomessa kesäkelit olivat juuri viilenneet. Loma, Kreikan helteinen sää ja maisemanvaihdos olivat enemmän kuin tervetulleita. Saapuessa lämpimät kelit olivat kuitenkin tehneet hetkeksi paluun, ja lauantaita saatiin viettää kauniissa ja aurinkoisessa säässä. Saunapäivänä löylyistä löylyyn ajellessani ihastuin jälleen Suomen luontoon. Viikko palmuja sai koivut, männyt ja kuuset näyttämään universumin upeimmilta puilta, ja meressä kylpevät auringonsäteet kauniimmilta kuin Välimeren kuohkea aallokko.
Suomi on Kreikan katuihin verrattuna hyvin siisti ja puhdas, vaikka täältäkin löytyy niitä, jotka jaksavat kyllä kuljettaa täysiä tölkkejä ja eväitä mukanaan, mutta eivät niistä jääviä roskia. Roskien vieminen roskikseen ei vaadi suuria ponnisteluja.
Luonnon puolesta puhuminen tai sen suojeleminen leimataan helposti ja vähättelevästi ituhippien puuhasteluksi. En todellakaan ole itse mikään pyhimys, sillä syön eläinperäisiä tuotteita, ajan autolla ja toisinaan lennän lentokoneella lomalle. Olen silti mieluusti hippi, jos joku haluaa minua sellaiseksi nimittää silloin, kun pyrin tekemään parempia valintoja.
Haluaisin uskoa, että suurin osa meistä arvostaa suomalaisen luonnon kauneutta ja sen erityispiirteitä. Hyvinvoiva luonto ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys. Esimerkiksi Itämeri on yksi maailman saastuneimpia meriä, ja yksi rehevöitymisen näkyvimpiä seurauksia ovat sinilevälautat. Kyse ei ole vain maisemasta, sillä mitä enemmän levää, sitä enemmän kuluu myös happea. Itämeren pohjassa on jo alueita, joilla ei ole enää elämää.
Toisinaan ympäristöteot esitetään niin suurina ja vaikeina, että ne on helpompi painaa villaisella ja olla tekemättä mitään. Toisinaan taas ammumme itseämme jalkaan siinä vaiheessa, kun vaadimme muita pyrkimään täydellisyyteen. On olemassa muitakin vaihtoehtoja kuin joko tai. Esimerkiksi juuri roskien vieminen roskikseen ja kotitalousjätteiden lajittelu ovat pieniä tekoja, mutta ne on jokaisen helppo toteuttaa. Ja kuten vanha sanonta kuuluu, pienistä puroista syntyy suuri joki.
Olisi hyvä muistaa, että luonto ei kaipaa sankaritekoja, vaan hellää huolenpitoa. Kun ajat mökkitietä pitkin ja pysähdyt poimimaan tien varrelta yhden tölkin, olet jo mukana talkoissa. Kun pidämme huolta Itämerestä, järvistä ja metsistä, pidämme samalla huolta tulevista sukupolvista. Lopulta kyse on arvostuksesta. Kreikan palmuilla on oma kauneutensa, mutta suomalainen koivumetsä ja mökkirantamaisema ovat aarteita, joita ei muualta löydy. Ja juuri siksi niitä on välttämätöntä vaalia.
Sanni Artiola
Kirjoittaja on luonnon ystävä, joka uskoo pienten tekojen voimaan.