Uusikaupunkilaiset tunnistavat nykyiset Mörnen, hammashoitolan vihreän talon, golf-kentän ravintolan ja ulosottoviraston rakennukset, mutta missä käytössä rakennukset ovat olleet alun perin?
Miksi aluetta kutsutaan Pihlavakedoksi ja, missä se kasarmi oli, josta Kasarminlahti sai nimensä? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin vastasi Uudenkaupungin museon torstaina järjestämä opastus, joka pureutui kaupungin virastotalon ympäristöön eli Mörnen alueeseen.
Museonjohtaja Mari Jalava kertoi, että Pihlavakedon alueelle oli jo 1850-luvulla majoittuneena Krimin sodan aikaista sotaväkeä. Alueella oli vuonna 1888 vielä näkyvissä suorakulmion mukaisia maavallituksia, jotka olivat venäläisten sotilaiden telttapaikkoina.
Pihlavakedon alueelle perustettiin 1880-luvulla Suomen tarkka-ampujapataljoonan reservikasarmi. Läheinen Vionpuhdin merenlahden nimi muutettiin myöhemmin tästä syystä Kasarminlahdeksi.
– Kasarmi ei ollut venäläinen kasarmi, vaikka niin välillä väitetään. Suomen ollessa Ruotsin valtakuntaa eli vuoteen 1809 saakka, oli meilläkin voimassa ruotujakolaitos. Se oli toiminnassa 1680-luvulta lähtien. Tietty määrä taloja ylläpiti ja kustansi ruotusotilaan ja isommat talot ratsusotilaan, Jalava kuvaili.
Vuoden 1878 asevelvollisuuslaki toi Suomelle oman armeijan, joka toimi erillään Venäjän armeijasta. Tämä oli Suomen ensimmäinen armeija ja sen miehet eivät koskaan joutuneet sotaan. Asevelvollisuus suoritettiin tarkka-ampujapataljoonissa tai reservikomppanioissa.
– Turun tarkka-ampujapataljoonan alainen reservikomppania perustettiin Pihlavankedolle vuonna 1883. Alueelle rakennettiin tarvittavat tilat kasarmeineen ja ampumaratoineen.
Nykyisin ulosottovirastona tunnettu keltainen puutalo valmistui vuoteen 1883 mennessä ja se oli tarkoitettu kasarmin upseereille. Myöhemmin rakennuksessa oli muun muassa sairaalan toimintaa, päiväkoti ja ulosottovirasto.
Arestihuone sijaitsi myös keltaisessa puutalossa, mutta se valmistui 1880-luvulla ja siinä toimi putka. Sen vieressä olevan toisen keltaisen puurakennuksen historia on Jalavalle vieraampi, mutta molemmat keltaiset puutalot ovat nykyään asuinkäytössä. Varsinainen kasarmirakennus rakennettiin nykyisestä Mörnestä etelämmäs, paikkaan, jossa on nyt nurmikkoa ja puita.
– Se oli puinen iso rakennus, joka paloi vuonna 1976, Jalava totesi.
Vuoteen 1883 mennessä alueelle valmistuivat kasarmin tarvitsemat muutkin rakennukset eli ruokailu- ja aliupseerikatokset, muonavarasto, sauna, sairastupa, käymälä ja ruutihuone.
– Uudenkaupungin reservikomppaniassa yhden miehen palvelusaika suoritettiin kolmen kesän aikana. Ensimmäisenä kesänä hän palveli 45 päivää, toisena 30 ja kolmantena 15. Saman kesän aikana palveluksessa oli kolme eri ikäluokkaa.
Vuosien 1883–1899 aikana alueella koulutettiin 2 500 miestä. 1800-luvun lopulla Suomen erityisasema tuli uhatuksi ja kansallinen armeija päätettiin lopettaa. Kasarmin viimeinen päällikkö oli Alexander Majewski . Rakennukset olivat senaatin omistamia eli tavallaan ne kuuluivat valtiolle.
– Joulukuussa 1901 julkisella huutokaupalla myytiin kaikki reservikomppanian irtain omaisuus. Myös rakennusten lämmitys päätettiin lopettaa, Jalava kuvaili.
Kasarmin entisiin rakennuksiin suunniteltiin alkoholistiparantolaa, jota olisi pyörittänyt raittiusaatteen sanansaattaja Wivi Nordberg , mutta tämä ei toteutunut. Mielisairaala-asiasta alettiin puhua enemmän vuonna 1910, jolloin piirimielisairaalan perustamisessa oli mukana yli 20 kuntaa. Senaatti luovutti kasarmin alueen tähän tarkoitukseen 1913.
– Muun muassa yhtenä Kakolan arkkitehdeistä tutuksi tullut Ernst Kranck päätyi siihen, että vain osa kasarmin vanhoista rakennuksista voitiin hyödyntää sairaalana. Sairaalatoiminta käynnistyi entisessä kasarmirakennuksessa ja entisestä miehistörakennuksesta kunnostettiin talousrakennus. Entinen upseerien rakennus eli ulosottorakennus kunnostettiin 20-paikkaiseksi miesten osastoksi. Naisten osastoksi valmistui uusi puinen rakennus vuonna 1916, se on nykyisin asuinkäytössä oleva vihreä puutalo.
Uudeksi mielisairaalaksi Kranck suunnitteli nykyisin hammashoitolana toimineen vihreän rakennuksen. Se valmistui 1918 ja siinä oli sata potilaspaikkaa. Naisten sairaalaan jäi vielä potilashuoneita, mutta miesten rakennuksesta siirrettiin potilaat vihreään kivitaloon. Sairaalaa laajennettiin osin toisella kerroksella 1920-luvulla.
Nykyisin Mörnenä tunnettu rakennus valmistui 1936. Lisätilaa tarvittiin, koska potilaita oli koko ajan enemmän, mitä sairaalaan mahtui. Mielisairaalan potilaille annettiin muun muassa työterapiaa ja heitä käytettiin esimerkiksi Mörnen rakennustöissä.
– Mörnen rakennuksen suunnitteli useita sairaalarakennuksia piirtänyt Axel Mörne. Valmistuttuaan sairaalaan mahtui 150 potilasta. Vanha sairaalarakennus jäi silti yhä käyttöön.
Tässä vaiheessa entiseen upseerien rakennukseen kunnostettiin asuintilat lääkärille ja talousihmisille. Rakennuksessa oli henkilöstön asuintiloja 1970-luvulle saakka. Sen jälkeen tilat vuokrattiin kaupungille päiväkotia ja myöhemmin ulosottovirastoa varten. Alempana sijaitseva vihreä puurakennus muutettiin 1940-luvulla asuintiloiksi.
– Talvi- ja jatkosodan aikana piirisairaalan osastoilla toimi myös sotasairaala. Sairaalaan evakuoitiin muiden mielisairaaloiden potilaita, mutta myös sodassa haavoittuneita ja tuberkuloosiin sairastuneita.
Vihreä kivirakennus meni sodan aikana heikkoon kuntoon. Se vuokrattiin 1948 Uudenkaupungin telakka ja konepaja Oy:n asuinhuoneistoksi. Sen jälkeen se otettiin jälleen sairaalaksi ja sairaanhoitopiiri myi rakennuksen vuonna 2016 sen nykyiselle omistajalle, jolta kaupunki vuokrasi sen hammashoitolan käyttöön. Sen vieressä sijaitsee keltainen asuntolarakennus ja juhlasali, joka rakennettiin vuonna 1951 henkilökunnan käyttöön.
Sairaala-alueen ruokataloutta varten rakennettiin navetta lokakuussa 1922. Se toimii nykyisin Brasserie golf-nimisenä ravintolana ja sen ympäristössä aukeaa entiselle kasarmin kentälle ja sairaalan viljelysmaille tehty golf-kenttä. Navettaan suunniteltiin tilat 8 lehmälle, 2 hevoselle ja 20 sialle. Näin sairaala-alue olisi omavarainen lihojen suhteen. Osa tiloista kärsi tulipalossa 1940-luvulla, mutta se rakennettiin uudelleen.
Alueelle valmistui nykyisin A-sairaalana tunnettu mielisairaalarakennus vuonna 1957. Talousrakennus, jossa on lämpökeskus, pesula, saunat ja autotallit valmistui 1959. 1970-luvulla potilaita oli liki 500. Mielisairaala oli yksi kaupungin suurista työllistäjistä, koska siellä kävi päivittäin useampi sata työntekijä.
– Sairaanhoitopiiri myi 1970-luvulla saneeratun Mörnen rakennuksen kaupungille vuonna 1993 ja pari vuotta myöhemmin siihen sijoittuivat ensimmäiset virastot. Poliisi siirtyi sinne vanhalta raatihuoneelta ja kaupungin virastot muuttivat sinne vuonna 1999, Jalava summasi.
