Vaskitsaa tavataan Etelä-Suomessa, yksittäisiä pohjoisempia havaintoja on tehty Pohjois-Pohjanmaan ja Pohjois-Karjalan korkeudelle asti. Pieni lisko elää piilottelevaa elämää, joten täyttä varmuutta sen esiintymisalueesta ei ole.
Viimeisimmät tieteelliset tutkimukset lajista ovat osoittaneet, että vaskitsa on jakautunut Euroopassa useammaksi lajiksi. Aiemmin Suomen vaskitsojen ajateltiin kuuluvan länsieurooppalaiseen lajiin. Nyt tiedetään, että maamme vaskitsat ovat samaa lajia Baltian ja Itä-Euroopan sekä Aasian vaskitsan kanssa.
Vaskitsa elää mieluiten reviirillä, jossa on paljon kariketta, matalaa kasvillisuutta sekä muita sopivia piilopaikkoja. Jalattomana se liikkuu samaan tapaan kuin käärmeet, mutta on niitä kömpelömpi. Tyypillisiä elinympäristöjä ovat harvapuustoiset sekametsät sekä peltojen ja niittyjen reunamat.
Varmimmin vaskitsaan voi törmätä hämärän aikaan, jolloin se on saalistamassa lieroja ja etanoita. Muun ajan vaskitsa on mieluiten ainakin osittain piilossa, eikä hakeudu liskojen tai käärmeiden tapaan lämmittelemään avoimille aurinkopaikoille.
Vaskitsalla on syytäkin piilotella. Sillä on luonnossa paljon saalistajia linnuista, ketuista ja siileistä aina suurikokoisiin rupikonniin. Ihmisasutuksen liepeillä vaskitsan suuri uhka ovat vapaana liikkuvat kissat.
Petoja vastaan vaskitsalla on käytössä sama keino kuin sisiliskoillakin; vaaran uhatessa se pystyy irrottamaan häntänsä. Usein aikuisilla vaskitsoilla on häntä eri asteisella tyngällä, mikä kielii siitä, että ne ovat joutuneet läheltä piti -tilanteeseen.
Hännän irrottaminen ei kuitenkaan toimi kaikkia vaaroja vastaan. Varsinkin liikenne surmaa vaskitsoja. Vaikka vaskitsa on rauhoitettu eläin, jonka tappamisesta joutuu maksamaan mojovat sakot, on myös ihminen sille uhka. Ulkonäkönsä perusteella vaskitsaa on sekoitettu kyyhyn ja tapettu. Nykyään myös kyy on rauhoitettu eläin, joten lain nojalla molemmat lajit on syytä jättää vainoamatta.
Pieneksi eläimeksi vaskitsa on hyvin pitkäikäinen. Luonnosta on tavattu 30 vuoden ikäisiä yksilöitä ja vankeudessa ikäennätys on 54 vuotta. Sukukypsyyden laji saavuttaa vasta useamman vuoden ikäisenä, koiraat aiemmin kuin naaraat.
Naaraat synnyttävät eläviä poikasia elo-syyskuun aikana. Ne ovat paritelleet loppukeväästä ja poikaset ovat kehittyneet emon kehossa. Syntyessään vaskitsat ovat jo omatoimisia ja aloittelevat itsenäistä elämää.
Syksyn aikana vaskitsat vetäytyvät suojaisaan paikkaan talvihorrokseen. Samassa maakolossa tai muurahaispesän suojissa voi talvehtia useampikin yksilö. Horroksesta selviytymisessä vaskitsaa auttaa kesän aikana häntään kerrytetty rasvavarasto. Jos kohtaat vaskitsan syksyllä, on erittäin tärkeää olla häiritsemättä sitä, jotta se voi pitää häntänsä.
Teksti: Lily Laine, kuva: Maija Karala