Terveystalo tuottaa palvelua myös Uudessakaupungissa, jossa varattavana on muutamia kymmeniä aikoja kuukaudessa (US 13.9.2025). Pienemmillä paikkakunnilla Suomessa ei ole olemassa yksityislääkärin palveluja yleensäkään. Ikääntyvät eivät ole siten mitenkään tasa-arvoisessa asemassa palvelun saannin suhteen.
Toinen merkittävä ongelma kokeilussa on se, että vastaanoton aika on rajoitettu 20 minuuttiin. Kokeneena yleislääkärinä ja geriatrina tiedän, että siinä ajassa ei ehdi perehtymään potilaan esitietoihin Kanta-arkistosta, tekemään kliinistä tutkimusta, selvittämään kokonaislääkitystä, kirjoittamaan reseptejä, tekemään mahdollisia laboratorio- tai kuvantamislähetteitä ja vielä kirjaamaan käyntitekstiä sairauskertomukseen.
Siinä ajassa pystyy hoitamaan ehkä 1–2 melko yksinkertaista asiaa. Jopa pelottavalta tuntuu ajatus, että esimerkiksi ikääntyvän hengästymistä, huimausta, yleiskunnon laskua, mielialaongelmia tai muistisairauksia hoidettaisiin 20 minuutin ajalla, ensiapua siinä ajassa voidaan toki antaa. On todennäköistä, että lyhyt aika johtaa erikoissairaanhoidon käytön lisääntymiseen, sillä lähete eteenpäin on helppo ratkaisu, mikäli lääkärillä itsellään ei ole tosiasiallista mahdollisuutta hoitaa tilannetta itse.
Lyhyellä ajalla vaarana on myös se, että potilaalle määrätään lääkettä lääkkeen päälle, jolloin voi käydä niin, että potilas syö kahta saman suuntaisesti vaikuttavaa lääkettä tai sitten uusi lääke ei sovi vanhojen kanssa yhteen. Ikääntyvillä perusperiaatteena on se, että uuden lääkkeen jälkeen tuleva uusi oire on lääkehaitta, kunnes toisin osoitetaan. Siksi muistutankin, että kun menette lääkärin vastaanotolle, kertokaa mahdollisista lääkemuutoksista, ottakaa aina lääkityslista mukaan ja antakaa se lääkärille katsottavaksi. Kirjatkaa siihen ylös myös mahdolliset vitamiinit ja luontaistuotteet sekä mahdolliset pistettävät lääkkeet.
Pitkäaikaissairauksien vuosikontrolliin 20 minuutin aika ei myöskään riitä, sillä kokonaistilanteen huomioiminen on oleellinen osa hoitoa. Katsomalla kokonaisuutta pystytään löytämään myös keinot ennaltaehkäistä ongelmia tulevaisuudessa. Tällä saralla voidaan tehdä paljon potilaan (ja yhteiskunnan) hyväksi.
Mielestäni valinnanvapauskokeilu on hyvä melko nuorille ja/tai hyväkuntoisille ikääntyville 1–2 yksinkertaisen asian hoitamiseen, mutta hauraille, moni- ja muistisairaille palvelusta voi olla jopa haittaa.
Tarja Uusitalo
Yleislääketieteen ja geriatrian erikoislääkäri