Huono kuulo heijastuu paljon enemmän asioihin kuin kuvittelemmekaan. Siitä ei kärsi vain itse huonokuuloinen, vaan myös hänen läheisensä.
Noin 40 vuotta kuuloyhdistyksissä paikallisesti ja valtakunnallisesti toiminut Marja Antola tietää kokemuksesta, mitä huonokuuloisuus tarkoittaa. Vakka-Suomen Kuulo ry:n puheenjohtajalle sisäkorvaimplantti antoi uuden elämän.
– Tiedän, mitä on tulla lähes kuuroksi ja mitä on tulla taas lähes normaalikuuloiseksi. Sitä ei tule ajatelleeksi, jos ei ole itse kokenut, Antola kertoo.
Järjestötyössään raumalainen Antola on tavannut paljon ihmisiä, joiden arkea kuulovaikeudet ovat rytmittäneet. Yhden huonosta kuulosta kärsivät usein muutkin ympärillä.
Toinen voi huudella toisesta huoneesta ja ihmetellä, kun ei saa vastausta.
– Ihmiset saattavat ihmetellä, mikä sille on tullut, kun on vain omassa huoneessaan. Se on ollut pariterapiaa, kun on tullut tietoiseksi toisen tilanteesta.
Joskus koko perhe on tullut kiittelemään, kun sopu on syntynyt ja syy äksyilylle on löytynyt.
Aivot eivät saa työtä, kun ihminen ei kuule. Samalla alkaa väsyttää.
– Se vaikeuttaa myös muistamista. Ei ihminen voi muistaa, jos ei kuule.
Huonokuuloisuuteen liittyy paljon häpeää. Usein vain nyökytellään ja arvaillaan, mitä toinen puhuu. Samalla annetaan tahtomattaan tyhmän vaikutelma.
– Ei kehdata sanoa, ettei kuulla.
Antola on tyytyväinen, että kuulolaitteet ovat nykyisin melko huomaamattomia. Hän itsekin aluksi häpesi kojettaan ja ymmärtää, että jotkut voivat sen vuoksi jättää laitteen pois.
Kuulolaitteiden lisäksi on olemassa muitakin apuvälineitä. Huonokuuloisille on esimerkiksi palohälytin, jossa valot vilkkuvat ja tyynyt värisevät. Samaan saa myös ovikellon.
Sen sijaan tinnitukseen ei ole lääkettä.
– Ainoastaan on kuulolaitteita, jotka pitävät pientä ääntä ja peittävät sen tinnituksen äänen. Lääkäri voi kirjoittaa lääkkeen, mutta ei se poista ongelmaa.
Suomen kielessä on paljon kovia korkeita konsonantteja, jotka jäävät huonokuuloisilta kuulematta. Pelkillä vokaaleilla ei pärjää.
Moni kääntää paremman korvansa puhujalle, kun päinvastoin pitäisi ottaa katsekontakti, jolloin näkee ilmeet ja pystyy ehkä lukemaan huulilta.
– Korona-aika oli hirvittävää, kun ihmisillä olivat maskit, Antola muistelee.
Erityisen huolissaan Antola on nuorista.
– Nuorten vapaa-ajan melu on ilkeää, Antola sanoo.
Hän käyttää termiä melusaaste, sillä sitä se on. Hiljaista hetkeä ei ole enää ollenkaan, kun korvissa pauhaa aina jokin ääni.
Koulupäivän jälkeen mielen pitäisi saada rauhoittua ja palautua, mutta harvoin niin käy, kun istutaan joko autossa tai mopoautossa musiikin keskellä tai muussa meluisassa tilassa.
– Eivät nuoret tule ajatelleeksi, mitä he tekevät kuulolleen. Melusaastetta on aina niin paljon.
Armeijassa on jo tutkittu nuorten kuuloa ja todettu tulosten heikentyneen jo palvelukseen astuessa.
Kuuloliitto haastaa tänä syksynä peruskouluja kokeilemaan, miltä yhdessä toteutettu hiljainen hetki tuntuu. Tarkoituksena on tarjota vastapainoa arjen melulle ja ärsyketulvalle.
Ollaan hetki hiljaa -kampanja haastaa peruskoulut vartin elvyttävään hetkeen ilman ärsykkeitä 6.–10.10. Samalla viikolla vietetään Hiljaisuuden päivää Hiljan päivänä keskiviikkona 8.10. Sekä kampanja että Hiljaisuuden päivä muistuttavat hiljaisuuden tärkeydestä hyvinvoinnillemme.
Melu aiheuttaa myös opettajille stressiä ja väsymystä. Antola kertoo eräästäkin opettajasta, joka luuli olevansa vain väsynyt, kunnes ymmärsi, että on koko päivän joutunut pinnistelemään kuullakseen.
Antolalla on vuosikymmenten kokemus kuuloyhdistysten toiminnasta, mutta sivuunkaan ei voi jäädä. Järjestöiltä on leikattu avustuksia, jolloin työ jää yhä harvemman käsiin.
– Vapaaehtoisten ja kolmannen sektorin pitää entistä enemmän voimistua ja tehdä työtä, jakaa neuvoa ja opastuksia kuulokojeista ja muista apuvälineistä.
Antola oli Raumalla vapaaehtoistoiminnan Suurella sydämellä -tapahtumassa elokuun lopussa ja kuuli monenlaisia tarinoita. Eräskin oli saanut uuden kuulokojeen, mutta mukana ei tullut minkäänlaisia ohjeita.
– Olen kuullut näitä tarinoita ennenkin. Pitäisi päästä uudestaan sen kojeen kanssa vastaanotolle, jotta saa ohjeita.
Kun saa vain lyhyen lääkärikäynnin, niin on vaarana, että kuulolaite jää laatikkoon.
Antola kannustaa osallistumaan Kuuloliiton tilaisuuksiin ja tutkituttamaan kuuloaan säännöllisesti. Hän haki aikoinaan tietoa itse kirjastosta ja luennoilta, kun tietoa ei ollut saatavilla muuten.
