Vuonna 2007 menehtynyt Kirka ei ole palannut kummittelemaan radioaalloille, vaan kyseessä oli vuonna 1983 äänitetty Lady tää on elämää, joka syystä tai toisesta oli jäänyt julkaisematta. Kirkan kappale oli säilynyt ainoastaan c-kasetilla, josta tekoäly poimi laulun erilleen muusta äänestä.
Myöhemmin Ylen musiikkitoimittaja Pekka Laine herätteli sosiaalisessa mediassa keskustelua, onko tekoälyn käyttö hyvä vai huono asia.
Huonolaatuinen äänite voidaan restauroida ja julkaista uudelleen miellyttävämpänä. Toisaalta kuolleiden artistien kohdalla esiin nousee aina rahastuksen maku. Jos kappale ei ole 40 vuotta sitten ollut levytyksen arvoinen, miksi se nyt olisi. Toki Kirkan uusi laulu on saanut hyvän vastaanoton.
Vajaat pari vuotta sitten kuultiin sellainen ihmeellinen asia kuin uusi The Beatles -kappale. Lopulta Now and then palkittiin jopa Grammyllä kategoriassa paras rockperformanssi.
Jos aivan tarkkoja ollaan, kyseessä ei edes ollut Beatles-kappale, sillä John Lennon sävelsi ja lauloi sen vuonna 1978. Siis kahdeksan vuotta bändin hajoamisen jälkeen. Julkaisua yritettiin jo vuonna 1995, jolloin mukana oli vielä George Harrisonkin, mutta silloinen tekniikka ei saanut demon taustamelua pois riittävästi.
Elossa olevat beatlet eli Paul McCartney ja Ringo Starr osallistuivat viimeistelyihin ja mukaan lisättiin Harrisonin kitaraa vuodelta 1995. Biisi kuulostaa Beatlesilta ja hyvältä, mutta onko se oikeasti Beatlesiä?
Vuonna 2003 kuollut Johnny Cash nousi uuteen suosioon vanhoilla päivillään levyttäessään versioitaan muiden lauluista. Cashin viimeiset vuodet olivat niin tuotteliaita, että hänen kuolemansa jälkeen on julkaistu jo viisi levyllistä musiikkia. Samoin esimerkiksi Nirvanalta julkaistiin aikoinaan levyttämättä jäänyt You know you’re right siinä vaiheessa, kun Kurt Cobain oli maannut haudassa jo kahdeksan vuotta.
Kuolleiden artistien postuumisti julkaistut laulut eivät siis ole mitenkään uusi ja ihmeellinen asia, mutta tekoäly on tuonut siihen uuden ulottuvuuden.
Tekoäly toimii jo niin hyvin, että internet on täynnä biisejä, joissa vaikkapa Elvis laulaa myöhempien aikojen listahittejä. 38 vuotta sitten kuollut Elvis ei tietenkään ole keksinyt aikakonetta, vaan hänen ääneltään kuulostava tekoäly antaa osviittaa, minkälaiselta Elviksen versio olisi voinut kuulostaa.
Joitakin vuosia sitten kohistiin hologrammikeikoista, kun Ronnie James Dio, Michael Jackson ja Tupac Shakur tuotiin lavalle. Kukaan tuskin erehtyi luulemaan, että artistit ovat palanneet kuolleista, vaikka salaliittoteoriat Tupacin kuolemasta ovat jauhaneet jo vuosia.
Hologrammikeikat ovat sittemmin jääneet unholaan, mutta todennäköisesti tekniikka mahdollistaisi jo paljon aidomman näköiset esiintymiset edesmenneiltä artisteilta.
Elokuvien puolella Peter Cushingin esittämästä hahmosta tehtiin digitaalinen version vuoden 2016 Tähtien sota -elokuvaan Rogue One. Vuonna 1994 kuolleen näyttelijän esittäminen elokuvassa tuotti lopulta oikeusjutun, jonka tulos ei ole vielä ratkennut.
Harrison Ford puolestaan saatiin näyttämään taas nuorelta tuoreimmassa Indiana Jones -elokuvassa ja olisipa Sylvester Stallonekin halunnut esittää jälleen nuorta Ramboa.
Aidon ja luodun hahmon raja siis hämärtyy jatkuvasti. Pahimmillaan tekoälyn avulla voidaan saada ihminen tekemään ja sanomaan asioita, joita hän ei missään nimessä tekisi. Ei liene ihme, että aikuisviihteessä mennään jo rikosten tielle.
Tekoälystä kohkataan joka puolella niin paljon, että osalle tulee jo hylkimisreaktio. Turha se ei ole, sillä tekoälyltä voi kysyä neuvoa vaikka lainaneuvotteluihin tai kuolinpesän veroasioiden selvittelyyn.
Tämänkin kolumnin tekoäly olisi varmasti kirjoittanut paremmin kuin minä. Ainakin muutaman tarkentavan kehotuksen jälkeen.
Ehkä tähänkin pätee sama kuin kaiken teknologian kohdalla eli se helpottaa ihmisen työtä, mutta tarvitsee kuitenkin jonkun vahtimaan. Ei Kirkan lauluakaan olisi voitu julkaista ilman Kirkan alkuperäistä ääntä.
Risto-Matti Kärki
tuottaja