Kuinka Suomen luonnolla sitten menee? Selvityksen kokonaiskuva tarjoaa huolestuttavaa tietoa nykytilasta. Luontokato jatkuu ja paikoin kiihtyy. Suurin osa Suomesta kuuluu boreaaliseen havumetsävyöhykkeeseen, jonka luontotyypeistä peräti kolme neljäsosaa on maassamme riittämättömästi suojeltu.
Erityisen huolestuttava tilanne on boreaalisen alueen metsä- ja suotyypeillä. Lähes jokaisen tilanne on huono ja useimpien kehityssuuntakin on arvioitu heikkeneväksi. Hyvä ja vakaa tilanne on käytännössä ainoastaan Pohjois-Suomen tuntureilla. Tämän alpiinisten alueen luontotyyppejä uhkaa kuitenkin kiihtyvä ilmastonmuutos.
Lintujen alamäki jatkuu: jopa yleisimpien lajien, peipon ja pajulinnun, pesimäkannat ovat vähentyneet. Kaikkiaan kuuden vuoden aikana Suomen luonnon pesivistä reilusta 93 miljoonasta yksilöstä on kadonnut kuusi miljoonaa.
Ahtaalla olevia lajeja on kaikissa ryhmissä, joskin erityisen huonosti menee monilla metsälajeilla sekä vesilinnuilla. Paljon otsikoissakin ollut hömötiainen on taantunut voimakkaasti, samoin haahka.
Lintudirektiivin seurannassa tutkittiin sekä lintulajien kantojen muutosta että niiden esiintymisalueen kokoa. Useiden lintulajien esiintymisalueet ovat kutistuneet. Elinympäristöjen katoaminen kokonaan sekä olemassa olevien heikkeneminen nostetaan raportissa esille isoimpana syynä lajien ahdinkoon.
Valopilkkuina selvityksissä nousee esille muutamien tiettyjen lajien tilan koheneminen. Suojelutyöllä on pystytty auttamaan muun muassa saimaannorppaa sekä naalia, joka palasi Suomen luonnon pesimälajiksi vuonna 2022. Kehitys näiden lajien kohdalla on oikean suuntainen, mutta molemmat ovat silti äärimmäisen uhanalaisia ja erittäin herkkiä mille tahansa yksittäiselle katastrofille.
Valkoselkätikka on onnistuttu pelastamaan sukupuuton partaalta suojelemalla sen suosimia vanhoja koivuvaltaisia metsiä, joissa on runsaasti lahopuuta. Sen sijaan osittain samankaltaisissa elinympäristöissä elävää kuhankeittäjää eivät valkoselkätikkametsät ole auttaneet. Elinvoimaisesta erittäin uhanalaiseksi taantunut kuhankeittäjä tarvitsee valoisia koivuvaltaisia rantametsiä, eikä arkana lintuna viihdy ihmisasutuksen läheisyydessä.
Laaja selvitystyö alleviivaa sitä, että luonnon monimuotoisuus on kaikkien lajien vuorovaikutussuhteita ja tasapainoa. Suojelutoimien tulisikin huomioida suomalaista luontoa useamman lajin ja tekijän kokonaisuutena. Tutkijat peräänkuuluttavat etenkin kokonaisvaltaista maankäytön suunnittelua maa- ja metsätaloudessa, muussa rakentamisessa sekä kaikessa ihmistoiminnassa.
Teksti: Lily Laine, kuva: Maija Karala