”Vuonna 1880 rakennettu Vallila on Ugin hienoimpia rakennuksia, mutta kartano se ei ole, kuten vaikkapa Sundholma tai Salmen kartano. Vallilasta voisi puhua tilausravintolana tai Vallilan paviljonkina. Paikallishistoria kunniaan.”
Kouluaikojen historian kirjoista on jäänyt mielikuva, että kartanoiden määritelmä oli jokseenkin selkeä, suunnilleen näin: Kartano on suuri tila, johon kuuluu satoja hehtaareja metsää ja myös peltoja on useita kymmeniä tai satoja hehtaareja. Mutta koska tuo muistitietoni on jo vanhaa, lähdin vähän tutkimaan asiaa.
Wikipedian mukaan ”Kartano tarkoittaa suurtilaa tai sen isoa päärakennusta. Kartanolle ei ole tarkkaa määritelmää. Kartano on yleensä suurtila, joka on vauras ja sen omistukseen liittyy paljon metsää ja maata. Kartanoon liittyy usein puutarha.” Tässä lieneekin tiivistettynä olennaisin, yleensä kartanolla tarkoitetaan suunnilleen tuollaista.
Kartanoita on Suomessa ollut jo satoja vuosia ja nimityksen sisältö on elänyt aikojen kuluessa. Hyvin harvassa ovat ne kartanot, jotka nykyään täyttävät tuon vanhan määritelmän. Lakkaako kartano olemasta kartano, kun siihen ei enää kuulu satoja hehtaareja maata? Häviääkö koko sana kielestämme vai muuttuuko sisältö ajan kuluessa?
Katsotaanpa vielä mitä asiasta sanoo Kotimaisten kielten keskuksen Kielitoimiston sanakirja. Sen mukaan kartano on huomattavan iso, tavallisesti komearakennuksinen maatila, herraskartano, usein vanha rälssitila; sen päärakennus tai keskeinen rakennusryhmä tai murteissa myös piha(maa), pihapiiri, piharakennus(ryhmä).
Samalla tutkimusmatkalla löysin Vanhan kirjasuomen sanakirjan, sitähän pitää myös vilkaista. Sen mukaan kartano on 1. a (maa)tila, talo (tontteineen, pihapiireineen, maineen) ja b (usein komea linnamainen) asuintalo, asumus, asunto tai 2. pihapiiri, piha(maa) (rakennuksineen) tai vielä muu, minulle tuntematon uskontoon liittyvä ilmaisu (eli todella vanhaa).
No nyt koko käsite tuntuu vain laajenevan ja alan ymmärtää, ettei yksiselitteistä määritelmää ole. Kun eräs Wallilan ravintoloitsija vuosia sitten otti käyttöön nimityksen Wallilan kartano, nimitys tuntui oudolta. Hän kuitenkin perusteli asian hyvin: Kartano on ainoa tapa kuvata Wallilaa ja sen ainutlaatuisia tiloja ja ympäristöä siten, että asiakkaat ymmärtävät.
Paikallisille Wallila tai Vallila on aina ollut, eikä sen ainutlaatuisuutta tule ajatelleeksi. Monet tietävät hyvin, että Wallila on rakennuspiirustuksissa nimetty ravintola- ja tanssipaviljongiksi. Sijainti kaupungin pääkadun eli Alisenkadun päässä, Vallimäellä, on aina ollut juhlava ja kaupunkikuvassa erottuva. Wallila on rakennettu yrittäjien toimesta kaupunkilaisten kokoontumistilaksi ja ravintolaksi aikana, jolloin purjelaivakauden liikenne oli vilkasta ja kaupunkiin kertyi varallisuutta, mutta yhteisiä, suuria kokoontumistiloja ei ollut.
Wallilassa juhliminen ei edellyttänyt johonkin sukuun kuulumista, kuten kartanoiden käyttö tuohon aikaan, vaan oli mahdollista kaikille. Wallila oli monella tapaa aikaansa edellä ja muut kaupunkilaisten suuret kokoontumistilat on rakennettu vasta sen jälkeen.
Totta on, että Wallilaa ei ole rakennettu kartanoksi ja se on komea rakennus. Koska se on rakennettu juhlatilaksi, siellä on huomattavan suuri sali, suurempi kuin kartanoissa, joissa samankokoinen tila on jaettu useiksi huoneiksi. Ja salin korkeus on linnojen luokkaa. Wallila on aivan omanlaisensa, sellaista ei ole toista ja siksi nimityksen valinta on vaikeaa. Paviljonki-sana taitaa olla nuoremmille sukupolville täysin tuntematon tai sitten se mielletään vain kesäkäytössä olevaksi kevytrakenteiseksi rakennukseksi tai rakennelmaksi.
Wallila sen sijaan on rakennettu ympärivuotiseen käyttöön ja valmistui loppuvuodesta 1880 eli täyttää juuri 145 vuotta.
Viime vuosina Helsingin Vallilasta on tullut muodikas kaupunginosa, jossa on valtavasti mm. ravintoloita. Niinpä on väistämätöntä, että kun muulle kuin paikalliselle puhuu tai kirjoittaa Vallilasta, ajatellaan heti Helsinkiä. Sekaannuksia on ollut myös Vallila Interiorin kanssa, sillä silloin tällöin meidän Wallilasta kysellään mm. verhoja. Kun jo 1900-luvun alussa Uudessakaupungissa on käytetty kirjoitusasua Wallila, on luontevaa yrittää edes sillä tavalla erottua helsinkiläisten uudemmista Valliloista.
Wallila on edelleen käytössä oleva juhlatila ja tilauksesta ravintola ja historiansa vuoksi ainutlaatuinen harvinaisuus Suomessa. Historiallisesti se ei ole ollut kartano, mutta tämän pienen tutkimusretken jälkeen olen valmis hyväksymään myös kartano-nimityksen käytön.
Rakkaalla lapsella on aina ollut monta nimeä, ja itse käytän mieluiten nimitystä Wallila, mutta yritystoiminnassa tuo Wallilan kartano -nimitys on mielestäni käyttökelpoinen. Paikallisesti saamme silti käyttää myös tuttua Vallila-nimitystä edelleen!
Eija, Wallila