– Tämähän on alunperin ollut Myllymäki. Sitten Puomimäki, tullipuomien mukaan nimetty, Sjöblom tietää kertoa oppaan elkein.
Hän on yksi kesäkuussa Opasliiton auktorisoimaksi kaupunkioppaaksi valmistuneista. Aina historiasta kiinnostunut Sjöblom huomasi kurssin, ja ilmoittautui mukaan.
– Ehkä se oli sellainen hullu päähänpisto, kun luki kansalaisopiston kurssiluetteloa, hän naurahtaa.
Aivan lyhyestä kurssista ei ollut kyse, vaan varsin perusteellisesta sukelluksesta Uudenkaupungin alueen historiaan ja nykyhetkeen.
– Siihenhän liittyy 200 tuntia opetusta. Periaatteessa esihistoriasta lähdettiin, siitä, kun Vakka-Suomi on noussut merestä, hän kertoo.
Historiallisista luonnonkohteista Sjöblomilla on oma suosikkinsa.
– Pyhämaalaisena on pakko sanoa Pamprinniemi.
Esihistoriasta edettiin aina tähän päivään saakka. Sjöblom kertoo, että he kävivät kurssilla tutustumassa muun muassa kaupungin suurimpiin työllistäjiin, muistomerkkeihin ja muihin nähtävyyksiin.
– Wintteri saattaa kiinnostaa täällä käyvää turistia, hän pohtii.
Syksyllä alkanut kurssi sopi Sjöblomin pirtaan, sillä viljelykauden ulkopuolella häneltä liikeni aikaa, etenkin talvella. Kevään tullen monessa mukana olevan miehen ajankäytön suhteen oli kuitenkin haasteita.
– Talvella se onnistui paremmin, huhti- ja toukokuu olivat haastavampia, Sjöblom kertoo.
Opaskierroksia hän ei itse ole vielä vetänyt, sillä kesä on maanviljelijälle erityisen kiireistä aikaa. Siitä huolimatta hän osaa kertoa alueen historiasta ja muistomerkeistä yksityiskohtaisesti, ulkomuistista. Sjöblom kertoo erään tärkeän, osin ajankäyttöön liittyvän opin kurssilta.
–Se oli ehkä ensimmäinen oppi kurssilla, että kaikkea mitä tietää, ei aina tarvitse kertoa, hän toteaa. Aika opaskierroksilla on rajallista, joten on harkittava, mikä kierroksen kannalta on olennaista.
Rentoutumisen Sjöblom kertoo olevan itselleen haasteellista.
– Se on aina ollut heikko kohta minulle. Joskus kun voi ottaa päivän ihan omaa aikaa, luen kirjaa tai vaan olla möllötän.
Kurssin kohokohdaksi Sjöblom nostaa esiin ihmiset.
– Mukana oleva ja menevä porukka. Tutustui uusiin ihmisiin, opiskelijoihin ja opasyhdistyksen porukkaan, hän kertoo.
Tuoreen kaupunkioppaan monipuolinen osallistuminen eri tehtäviin ja tapahtumiin näkyi kurssilla.
– Lähes kaikki heistä tiesin ennakkoon, vaikken varsinaisesti tuntenut.
Sjöblom kokee kurssin aikana opittujen asioiden muuttaneen hänen näkemystään maailmasta, vaikka hän ennestään käsitellyistä aiheista viljalti tiesikin. Pienilläkin tekijöillä voi olla suuri vaikutus jopa maailman mittakaavassa.
– On se ehkä maailmankuvaa muuttanut siten, että pienessä kaupungissa on tapahtunut paljon. Kuinka paljon tapahtumat ovat vaikuttaneet koko maailmaan, hän pohtii ja antaa esimerkiksi Uudenkaupungin rauhan.
– Uudenkaupungin rauha muutti koko Euroopan valtatasapainon.
Historian tuntemisesta on Sjöblomin mukaan hyötyä asioiden ymmärtämisen suhteen.
– Ei se ennustajan lahjoja anna. Se selittää, miksi joku asia tällä hetkellä on niin kuin on, hän toteaa.
Historian valossa monesta on selvitty, eivätkä huonotkaan ajat jatku loputtomiin.
– Kyllä se antaa luottoa, että jos vaikka autotehtaalla ei tällä hetkellä mene niin hyvin, se on joskus ennenkin ollut niin, Sjöblom sanoo.
Uudessakaupungissa on ollut lukuisia nousu- ja laskukausia.
– Kaupungin suuruuden aika oli 1800-luvun purjelaivakausi. Purjelaivoja oli täällä Suomen toiseksi tai kolmanneksi eniten silloin, hän kertoo.
Aika ajoi kuitenkin ohi, eikä kaupunki pysynyt höyrylaivakehityksen mukana. Seurasi hiljaisempi kausi, mutta taas uusi nousu.
Kaupungin historiasta löytyy monenlaisia hauskoja tarinoita. Sjöblomin mieleen jäi kurssilta se, kuinka Liljalaaksonkatu sai nimensä.
– Se oli alun perin Karjakatu. Eräs ikäneito ei tykännyt, että osoitettaan kertoessa piti sanoa Karjakatu. Hän löysi Tukholmasta tällaisen nimen, Sjöblom kertoo. Näin Liljalaaksonkatu sai nykyisen nimensä.
