Vesimyyrä on maassamme esiintyvistä myyrälajeista suurikokoisin. Pitkähäntäisen eläimen saattaa ensi vilkaisulta sekoittaa suurin piirtein saman kokoiseen rottaan. Vesimyyrällä on kuitenkin pyöreän myyrämäinen kuono, pienet korvat ja karvainen häntä. Sen väritys vaihtelee selkäpuolen mustanruskean, punaruskean ja harmaan eri sävyissä, vatsapuolen ollessa vaaleampi.
Päiväaktiivisena lajina vesimyyrän voi nähdä rannalla sukimassa märkää turkkiaan tai uimareissulla. Usein ensimmäinen havainto vesimyyrästä on vaimea molskahdus, joka kuuluu kun eläin hyppää rannalta veteen.
Ravinnoksi vesimyyrä käyttää enimmäkseen kasveja, erityisesti järviruo’on ydinosia sekä muita meheviä heiniä. Sille maistuvat myös siemenet ja hyönteiset sekä rantavesistä sukelletut simpukat. Talven varalle vesimyyrä kerää maanalaisen ruokavaraston, jonne se tallettaa voikukan sekä muiden luonnonkasvien mehukkaita juurakoita. Ihmisasutuksen läheisyydessä vesimyyrän ruokakellariin voivat päätyä palstaviljelijän perunat, porkkanat ja muut juurekset.
Vesimyyrä kaivaa itselleen pesän maan alle käytävän päähän. Usein se laajentaa asumustaan käytäväverkostoksi, jonka varrelta löytyvät niin pesäkammio kuin ruokakellaritkin. Rannan tuntumassa vesimyyrien kaiveluinto voi joskus heikentää rantapenkereitä ja aiheuttaa maan sortumista veteen.
Ensimmäiset vesimyyrän poikaset syntyvät huhti-toukokuussa, ja kaikkiaan poikueita voi kesän aikana olla jopa neljä. Tällöin viimeisin poikue saattaa syntyä elo-syyskuussa. Vesimyyrät syntyvät sokeina ja karvattomina, mutta monien muiden jyrsijöiden tapaan ne aikuistuvat nopeasti, muutamassa kuukaudessa. Kevään ensimmäisessä poikueessa syntyneet naaraat voivatkin saada oman poikueen vielä saman kesän lopussa tai alkusyksystä.
Kesällä veden ääressä viihtyvä vesimyyrä siirtyy usein syksyn tullen talvehtimaan hieman kauemmas kuivalle maalle. Se kaivaa tunneleitaan ja kuljettaa kaivamansa maa-aineksen keoiksi maan pinnalle. Vesimyyrän lisäksi Etelä-Suomessa voi multakekoja kasata myös kontiainen. Kontiaisen tunnelin kulkuaukko löytyy keskeltä kekoa. Vesimyyrä kasaa maakeon käytävänsä viereen, eli sen käytävän kulkuaukko on keon sivulla. Hyönteissyöjänä kontiaiset ovat puutarhurin apulaisia kuohkeuttaen maaperää, kun taas vesimyyrille maistuvat harmillisesti myös puiden ja pensaiden juuret ja kuori Tyypillisimmin vesimyyrän elinpiiri on muutaman metrin etäisyydellä vesirajasta. Eäimiä voi elää useita samalla alueella. Sitä esiintyy koko maassa, joten rannoilla liikkuessa saattaa hyvinkin nähdä kesäistä rantaelämää viettävän vesimyyrän.