Suositusten mukaan kotona olisi hyvä olla kotivara, eli riittävästi vettä, ruokaa ja perustarvikkeita kolmen päivän ajalle. Tokikaan moiselle ei toivottavasti tule käyttöä, mutta tositilanteeseen varautumisessa kyse ei ole ainoastaan tiettyyn hetkeen valmistautumisesta, vaan mielenrauhasta yleensä. Tieto siitä, että pystyy selviytymään myös poikkeustilanteessa tuo mielenrauhaa myös arkeen.
Tyyneyttä tarvitaan. Historiasta löytyy lukuisia esimerkkejä siitä, kuinka paniikki on aiheuttanut enemmän tuhoa kuin se varsinainen uhka, johon reagoitiin. Tulipalon sattuessa yleisötapahtumissa on päättöminä juostu tukkien ulospääsyreitit, samalla tallaten kuoliaaksi jalkoihin jääneet, vaikka aikaa olisi ollut poistua rauhallisesti. On myös tapauksia, joissa silkka joukkopaniikki, vailla näkyvää syytä, on johtanut suuriin vahinkoihin.
Uusikaupunki, kuten muutkin kunnat, varautuu erilaisiin häiriötilanteisiin yhteistyössä eri viranomaisten kanssa. Tässäkin tapauksessa kriisitilanteen toimintakyvyn lisäksi merkittävää on juuri turvallisuuden tunteen ylläpitäminen. Kun sitä mitä ilmeisimmin tarkoituksenmukaisesti jatkuvasti pyritään horjuttamaan, voisi vastapainona olla mielekästä sitä edelleen vahvistaa.
Se ei välttämättä tarkoita lisäinvestointeja varautumiseen, vaan yksinkertaisimmillaan nykyisten toimien tekemistä näkyvämmiksi. Tätä voi kukin harjoittaa myös tahoillaan, suunnitella ja valmistautua, auttaa muita siinä, ei vain tulevaisuuden, vaan myös nykyhetken vuoksi.
Varautumisen psykologinen ulottuvuus näkyy myös taloudessa. Suomeen, ja paikallisemminkin mahdollisesti myös Uuteenkaupunkiin tehtyihin investointeihin vaikuttaa maariski. Etenkin ennen Nato-jäsenyyttä ja liittymisprosessin aikana ulkomaiset suuryritykset pitivät Venäjän läheisyyttä riskinä, joka heikensi Suomen kilpailuasetelmaa. Nato-jäsenyys toi turvallisuuden tunnetta ja todennäköisesti lievitti ulkomaisten yritysten pelkoja maariskin suhteen.
Ehkä tärkein kotivara onkin juuri tyyneys. Sen avulla voi laskelmoidusti tehdä järkeviä päätöksiä. Sitä ei tarvita vain poikkeustilanteessa, vaan myös jokapäiväisessä elämässä. Sen arvoa ei mitata vain henkisellä tasolla, vaan konkreettisesti talouden ja osaltaan myös hyvinvoinnin kautta. Pieneltäkin tuntuva asia voi olla merkityksellinen kokonaisuuden kannalta.
Patrick Paldanius
Kirjoittaja on psykologiasta ja yhteiskunnallisista ilmiöistä kiinnostunut toimittaja, jonka kotivarassa on parantamisen varaa.