– Näin viime yönä painajaista, että kaikki menee pieleen ja teokset putoavat seiniltä, Sappinen paljastaa nauraen.
Sappinen kertoo saavansa parhaat kuvausideat öisin ja hän on tehokkaimmillaan aamuyön tunteina. Näyttelyyn hän on valinnut suosikkikuvansa.
– Nämä ovat kuvia, joiden teossa olen kokeillut jotakin uutta ja vierasta. Kyseessä voi olla valaistus tai vaikkapa kuvakulma, joka poikkeaa aiemmasta, Sappinen kertoo.
Esillä on parikymmentä valokuvaa, jotka on otettu viimeisen neljän vuoden aikana. Kuvissa esiintyy Sappiselle tärkeitä ihmisiä ennalta valituissa paikoissa. Hänellä on tuttuja malleja, jotka lähtevät mielellään mukaan uusien ideoiden toteuttamiseen.
– Saan innoitusta valosta, luonnosta, väreistä, sääilmiöistä, ihmisistä, unista ja saduista. Haluan kuvilla kertoa tarinoita ja herättää tunteita, Sappinen kuvailee.
Sappinen on 21-vuotias Turun Taideakatemian valokuvataiteen opiskelija, joka on käynyt peruskoulunsa ja lukionsa Uudessakaupungissa.
– Halusin ensimmäisen näyttelyni Uuteenkaupunkiin, koska täältä kaikki alkoi. Otin ensimmäiset kuvat 11-vuotiaana äitini blogiin ja 15-vuotiaana tein ensimmäiset tilatut rippikuvat. Kevytyrittäjyyttä on nyt takana runsaat kuusi vuotta, Sappinen muistelee.
Sappinen ei ole valokuvauksen suhteen välineurheilija, vaikka hän onkin jo pidempään kuvannut saman merkin kalustolla.
– Kuvassa tärkeintä on idea ja ympäristö, joten lopputuloksen kannalta kuvan sisältö ratkaisee, hän huomauttaa.
Kuvaushetkeä ja -ideaa Sappinen pitää tärkeänä, mutta yhtä tärkeää on myös kuvan jälkikäsittely.
– Kuva valmistuu vasta kuvankäsittelyn jälkeen. Omaan kädenjälkeeni liittyy se, että tuon värejä vahvasti esiin. Olen tutkinut minuuttani kuvaajana ja perustan tyylini vahvasti juuri väreihin, koska rakastan värien ja värivalojen kanssa leikkimistä, Sappinen lisää.
Pakkahuoneen näyttelyn kuvissa on esillä ihmisiä eri ympäristöissä. Osan tunnistaa kasvoista ja osa on vain tarjona taustalla.
– Ihmiset ovat kiinnostava kuvauskohde. Haluan kuvilla kertoa tarinaa ja välittää ihmisten ajatuksia. Kun kuvassa on mukana ihminen, se myös pysäyttää katsojan paremmin, hän toteaa.
Sappiselle valokuvaaminen on taiteen tekemistä, hetken taltiointia ja osaksi myös asiakaspalvelua. Hän on oppinut vuoden aikana Taideakatemiassa sen, että kaavoihin ei saa kangistua.
– Valokuvaajan on uskallettava kokeilla erilaista, on oltava tarpeeksi rohkea vaihtamaan kuvakulmaa ja rajausta. Rutiineihin ei saa jämähtää.
Taideakatemian valokuvataiteen tutkinto kestää nelisen vuotta, mutta Sappisella ei ole kiire valmistua ja vaihto-opinnotkin Iso-Britanniassa kiinnostaisivat. Hän haaveilee omasta värikkäästä valokuvausstudiosta, jossa olisi persoonallinen sisustus ja tila olisi turvallinen kaikille.
– Tavoittelen tulevaisuudessa uraa editorial- ja muotikuvateemojen sekä potrettikuvien ympärillä. Näen ehkä itseni päätoimisena yrittäjänä, joka tekisi töitä useampaan aikakausilehteen, hän pohtii.
Vilma Sappisen valokuvanäyttely on esillä Pakkahuoneen kahvilassa 18. elokuuta asti.