Olen edellisen kerran suunnistanut yläasteen liikuntatunnilla, joten siitä on vierähtänyt aikaa jo useampi vuosikymmen. Tuolloin osasin jotenkuten lukea karttaa, mutta en kompassia ja samassa pisteessä ole yhä. Olen kuitenkin liikkunut luonnossa koko ikäni ja kertaakaan en ole eksynyt, joten omaan kai jonkinlaisen suuntavaiston. Olen myös antanut itseni ymmärtää, että kuntorastien se lyhyin reitti on helppo ja sopii myös aloittelevalle suunnistajalle. Näillä, vähän heikoilla, eväillä lähdin mukaan tämän viikon kuntosuunnistukseen.
Täytyy heti tunnustaa, että ilman apuja en olisi päässyt ykkösrastia pidemmälle. Onneksi olin ottanut mukaan suunnistuskaverin, jolla koulun suunnistustuntien opetukset olivat tuoreemmassa muistissa. Saimme reitin varrella myös paljon hyviä neuvoja kokeneilta suunnistajilta. Ystävällinen nuorempi mies piti meille heti reitin alussa lyhyen kertauksen karttamerkeistä ja kartan lukemisesta.
– Suuret kivet ovat hyvä maamerkkejä, kunhan muistatte, että suunnistuskarttaan päätyvä kivi on vähintään metrin korkuinen. Ja mitä tummempaa vihreä väri on kartalla, niin sitä tiheämpi on metsä, joten niin tummanvihreitä paikkoja kannattaa vältellä.
Järjestäjän ilmoituksen mukaan helpon reitin pituus oli tällä kertaa 2,1 kilometriä. Me käytimme reitin kiertämiseen 3,4 kilometriä ja rutkasti aikaa. Meillä oli mukana iphone, jonka varustuksiin kuuluu myös kompassi ja käytimmekin sitä hetken verran, mutta hyödytön kapinehan se on kaksikolle, joista kumpikaan ei osaa kompassia käyttää.
Kompassin sijaa otimme kartan ohella apuvälineiksi auringon ja jalanjäljet. Auringon avulla suunnistamalla menimme kyllä oikeaan suuntaan, mutta reippaasti ohi rastista. Muiden suunnistajien jalanjäljistä oli kuivassa kangasmaastossa huomattavasti enemmän hyötyä. Ainakin ne antoivat uskoa siihen että olimme oikealla reitillä ja yhä kartalla.
Löysimme kuitenkin kaikki rastit. Lopussa pystimme jopa neuvomaan hieman eksyksissä ollutta kanssasuunnistajaa.
Kuntosuunnistuksen perusideana on että liikutaan luonnossa omaa kuntoa ylläpitävällä ja kehittävällä tavalla. Tämä osaltani toteutui, sillä reitillä tuli hiki ja jalkalihakset olivat illalla hyvällä tavalla kipeät.
Näin jälkikäteen ajateltuna olisi omalta osaltani ollut fiksua kerrata sekä karttamerkit että kompassin käyttö ennen metsään menemistä. Sekä hankkia paremmat lenkkarit.
Kaiken kaikkiaan Vakka-Rastin kuntosuunnistustapahtuma oli positiivinen kokemus. Järjestelyt toimivat moitteetta, ihmiset olivat avuliaita ja kaikilla tuntui olevan mukana vain hyvää fiilistä.