Naurulokki Einari pitää Terttua ”emonaan”–Lintu on viettänyt 24 kesää pyhärantalaispariskunnan pihassa

Kun Terttu ja Antti Heikinniemi ajavat autolla lähikauppaan, niin heidän perässään lentää naurulokki, jonka Pyhärannassa kaikki tuntevat.

Naurulokki on Einari , joka seuraa Terttua joka paikkaan kuin emoaan.

– Yleensä Einari istuu talomme savupiipulla ja seurailee sieltä, mitä teen. Jos lähden jonnekin, niin varmasti se tulee perässä.

Naurulokinpoikanen ilmestyi 24 vuotta sitten ensi kerran Heikinniemien mökkilaiturille.

Poikasen polo oli jäänyt yksikseen ja rääkkyi laiturilla nälkäänsä.

– Mieheni Antti oli grillaamassa makkaraa ja antoi sitä lokinpoikaselle. Sen jälkeen se tuli aina uudestaan pihaamme. Aina se on ollut yksin, vaikka lokit yleensä liikkuvat laumassa, Terttu Heikinniemi kertoo.

KoskaEinarista tuli vakituinen vierailija, Heikinniemet nimesivät naurulokin Einariksi.

– Emme tosin tiedä, onko se tyttö vai poika, mutta hyvin se nimensä tuntee. Kun huutelen, Einari, tulehan syömään, niin aina se tulee.

Lintu myös juttelee Heikinniemille. Se vastailee krääk, krääk.

Heikinniemethankkivat mökin Pyhärannasta 25 vuotta sitten. Einari on ollut siis lähes kaikki heidän mökkivuotensa pariskunnan ”lemmikki”.

Kun Heikinniemet saapuivat keväisin Ruotsista mökilleen Pyhärantaan, naurulokki ilmestyi pihapiiriin.

Muutamavuosi sitten Heikinniemet muuttivat vakinaisesti Pyhärantaan. Jäitten lähdön aikaan tuttu naurulokki ilmestyy pihaan ja alkaa huudella ”emoaan”. Terttu ilahtuu aina sen nähdessään.

– Se on komea lintu. Viime vuonna jännitimme, että sairastuuko se lintuinfluenssaan. Sadat lokithan kuolivat siihen Euroopassa ja lokit talvehtivat Alankomaissa tai Belgiassa.

Kun tänäkeväänä Einari taas ilmestyi pihaan, Terttu oli onnellinen. Naurulokki on heille uskollinen lemmikki.

Heikinniemet ovat tarjoilleet Einarille erilaisia ruokia, usein tuoretta kalaa, jota naapuritkin tuovat lokille.

Kun yksi tuttava kävi heillä kylässä, heidän pojallaan oli koira. Einari sai silloin syötäväksi koiranruokaa.

– Se näytti olevan suurta herkkua. Saimme tutuilta säkillisen koiranruokaa ja sitä Einari on syönyt nyt hyvällä ruokahalulla monta kiloa, Terttu nauraa.

– Pehmitän koiranruuan vedellä, että sitä on helppo syödä.

Pyhärannassaon naureskeltu naurulokkia, joka käy myös kauppareissulla. Kun Heikinniemet ajavat autolla lähikauppaan, lintu lentää perässä. Sitten se istuskelee parkkipaikalla odottelemassa ja lentää taas takaisin mökille pariskunnan perässä.

Yhtenä vuonna Heikinniemet tekivät kesälomareissun pohjoiseen. Sinne asti Einari ei lähtenyt, mutta kun pariskunta saapui takaisin, lintu odotteli heitä pihalla ja rääkyi ikäväänsä.

– Luulimme jo sen lähteneen muuttomatkalle, sillä yleensä se lähtee Pyhärannasta aina 17. heinäkuuta. Sinä vuonna se kuitenkin odotti meitä. Sillä on aina tapana syödä enemmän ennen muuttomatkaa. Niinpä se silloinkin tankkasi ja sitten lähti.

Tänäkään vuonna Einari ei ole vielä lähtenyt. Antti joutui yllättäen sairaalaan, ja lintu selvästi odottelee isäntää takaisin kotiin. Se haluaa ilmeisesti hyvästellä Antin ennen kuin lähtee talveksi Alankomaihin tai Belgiaan.

– Huutelen aina Einarille, että älä sitten jää sinne etelään, vaan tule takaisin, Terttu kertoo. Naurulokit kun elävät yleensä enintään 30-vuotiaiksi.

Naurulokinjalassa on rengas. Heikinniemet eivät muista, milloin se on ilmestynyt jalkaan, eivätkä tiedä, missä lintu on rengastettu. He toivovat, että kun linnun on aika nukkua pois, se tapahtuisi heidän pihassaan. He mielellään ilmoittaisivat rengastajille linnun kohtalosta ja kertoisivat sen tarinan.

Einari saisi näin arvokkaan lopun, sen viisas lintu on ansainnut.