Tällä Onnen saarella vierailin pari vuotta sitten Kustavissa. Elina Kilkku oli dramatisoinut Volter Kilven kirjasta näytelmän, jossa liikuttiin saarella ja merellä. Minkään kaupunginteatterin suurella näyttämöllä esitys ei olisi toiminut yhtä hyvin kuin tällä kallioluodolla. Sadetakit yllä istuimme ja liikutuimme. Huulilla maistui meren suolainen tyrske.
Tällaista kesäkulttuuri on parhaimmillaan. Tästä syystä olen hullaantunut kesäteattereihin ja kaikenmaailman kesätapahtumiin. Jo kesärientoon lähtö on suuri tapahtuma. Reppuun pakataan aurinkorasvaa, istuinaluset, viltti, villatakki, sadetakki ja kafferahat. Ylle puetaan kesämekko tai toppahousut, kelistä riippuen, ja jalkaan tossut tai vaikka saappaat.
Perillä auto parkkeerataan johonkin puskaan, pellolle, ojanpientareelle tai jonkun pihalle, kuten Pyhärannassa.
Olin nähnyt Myrskyluodon Maija n tv-sarjana ja parissa teatterissa, kun kesällä 2021 menin katsomaan esitystä Santtion kesäteatteriin. Vasta siellä esitys lävisti sydämen. En ollut koskaan ennen käynyt Santtiossa. Jo kylätie ja sen varren idylliset puutalot ja vehmaat puutarhat hurmasivat. Sitten näytöksen taustana oli merenranta, ihan oikea, eikä mikään lavaste.
Joka kesä olen alkanut käydä vähän useammassa kesäteatterissa ja kesätapahtumassa. Tauti iskee aina kesäkuussa, kun hyttyset alkavat inistä. Mielessä alkavat tuoksua kesäteattereiden ja tapahtumien grillimakkarat, kahvit ja pullat.
Kesäkulttuuria nautitaan ihan jossain muualla kuin teatterisaleissa, oopperatalolla tai musiikkitaloissa. Näyttämö voi olla keskellä metsää tai kylää, kuten Laitilan Kaivolassa. Kesäteatterilipun hinta on kympin tai pari. Yhden Ruotsinristeilyn hinnalla voi ostaa monta lippua kesäteattereihin ja konsertteihin. Koluan mieluusti mahdollisimman monta kesätapahtumaa täällä lähistöllä. Ne ovat minun lomareissuni.
Kesäkonserteissa istutaan penkeillä, retkituoleilla tai vilteillä. Paikkana on tori, puisto, kirkko, kartano tai vaikka metsä. Paikassa hohkaa kesän lämpö tai tihuuttaa vettä. Joskus myrskykin mylvii. Penkeillä ja vilteillä rupatellaan vieraitten ihmisten kanssa. He ovat matkakumppaneita sen parituntisen tai illan.
Kesätapahtumissa esiintyjät ovat muurareita, taksikuskeja, suutareita, lääkäreitä, näyttelijöitä ja laulajia. Jos ammattilaisten esityksissä hurmaa taito, niin harrastajissa valloittaa innostus. Se myös tarttuu.
Myös konsertit ovat erityisiä. Kesällä maailmanluokan taiteilijoitten matka Helsingistä, Lontoosta tai New Yorkista tänne lyhenee. He tulevat pienellä palkkiolla, koska haluavat kokea sen saman, minkä mekin – Suomen suven. Niinpä pienet katsomot näkevät läheltä suuret tähdet.
Crusell-viikko alkoi kansanmusiikilla. Työväentalolla oli helteinen ja kostea ilma. Kukkamekko hiestyi kiinni selkään, mutta kun harmonikka ja viulut alkoivat soivat, jalat tuntuivat kepeiltä. Sottiisit, polkat, jenkat ja valssit saivat koko kehon soimaan. Uudessa kirkossa suljin silmät ja heittäydyin Mozartin, Puccinin ja Dvorakin säveliin. Mari Palon sopraano sai ihon kananlihalle.
Vielä samalla viikolla istuimme vilteillä Laitilan kirkkopuistossa Jazzkukon konsertissa. Illan hämärtyessä värivalot syttyivät ja Euroviisuista tuttu brittiläinen Imaani nousi estradille. Soul sai ihmiset keinumaan musiikin mukana. Siellä heiluin minäkin. Kesän huumassa.
Teija Uitto
Kirjoittaja on Uudenkaupungin Sanomien päätoimittaja ja kulttuurin penkkiurheilija.
