Kärpäsiä tunnetaan Suomen luonnosta yli 4400 lajia. Näin laajaan joukkoon mahtuu paljon erilaisia elintapoja. Mukana on niin loisia, raadonsyöjiä, medestä ja siitepölystä nauttivia pölyttäjiä kuin muita hyönteisiä saalistavia petojakin.
Luonnossa liikkuessa tutuimmaksi käyvät lajit, jotka hakeutuvat ihmisten läheisyyteen aterian toivossa: paarmat ja täikärpäset käyttävät ravinnokseen verta. Paarmanaaraat tarvitsevat veriaterian tuottaakseen munia, kun taas koiraat elävät medellä.
Täikärpästen molemmat sukupuolet elävät veriravinnolla, mutta kaikeksi onneksi Suomessa esiintyvät lajit ovat erikoistuneet muihin nisäkkäisiin ja lintuihin. Täikärpäsistä hirvikärpänen on syksyisin ihmisten kiusana, sillä se voi erehtyä puremaan metsässä liikkuvaa ihmistä.
Sisätiloihin eksyy säännöllisesti kärpäsiä, usein avonaisten ikkunoiden ja ovien kautta. Kärpäsistä kovinkaan moni laji ei ole tarkoituksella ihmiskotien asukki. Ikkunoita vasten pörisevät kärpäset yrittävätkin hakeutua valoa kohti löytääkseen tien ulos.
Kotoa löytyvä iso tumma kärpänen on lajiltaan todennäköisesti ullakkokärpänen. Sen toukat ovat kastematojen loisia ja lajia tavataan käytännössä koko maassa. Aikuiset ullakkokärpäset suojaisissa koloissa, luonnossa usein lahopuussa. Ne löytävät mieluisia talvehtimispaikkoja myös rakennusten seinistä ja ikkunoiden väleistä. Kaikki talviunilta heräävät yksilöt eivät enää löydäkään tietä ulos. Monikerroksisten ikkunoiden väleistä löytyy usein kuolleita ullakkokärpäsiä, jotka ovat jääneet sinne jumiin.
Ihmisten parissa aiemmin yleisenä elänyt huonekärpänen on harvinaistunut parantuneen hygienian seurauksena. Se ei enää löydä sopivia avoimia komposteja tai huusseja joihin munia munansa. Kodit eivät kuitenkaan ole jääneet vaille kärpäsiä, sillä huonekärpäseltä vapautuvassa elinympäristössä viihtyvät pienikokoiset mahlakärpäset.
Mahlakärpäsiin kuuluva banaanikärpänen on eräs maailman tutkituimmista eliölajeista. Se on kosmopoliitti, joka leviää herkästi kaupoissa myytävien hedelmien mukana. Lajia tavataan myös Suomessa, mutta se ei tiettävästi pysty talvehtimaan näin pohjoisessa. Luonnossamme esiintyvä ja kesän ajan lisääntyvä kanta onkin oletettavasti peräisin Baltiasta omin siivin lentäneistä, sekä ihmistoiminnan mukana maahan päätyneistä, yksilöistä.
Banaanikärpäset hakeutuvat loppukesästä ja syksyisin ilmojen viiletessä sisätiloihin. Ne käyttävät ravinnokseen pilaantuvia hedelmiä ja lisääntyvät nopeasti. Lämpimissä sisätiloissa banaanikärpänen kehittyy munasta aikuiseksi reilussa viikossa. Asuintilojen banaanikärpäskantaa hillitäkseen täytyykin tyhjentää ahkerasti biojäteastiaa.
Teksti: Lily Laine, kuva: Maija Karala