Suomen Lähijunat Oy on suunnitellut lähijunaliikenteen käynnistämistä Salon, Turun ja Uudenkaupungin välillä.
– Salon lähijuna näyttää nyt juuttuneen Länsirata-päätöksiin, mutta Uudenkaupungin lähijunaan Länsiradalla ei ole vaikutusta. Emme näe tarvetta sille, että Uudenkaupungin radan pitäisi odottaa, mitä tapahtuu ”tois pual jokkee”, toimitusjohtaja Antero Alku Suomen Lähijunat Oy:sta toteaa.
Yhtiö etenee Saloa lukuun ottamatta hankkeessa kuten on aikonutkin. Liikenne- ja viestintäministeriössä vireillä oleva lain muutos on antanut vain pontta hankkeelle.
Uusittu laki antaa kunnille ja alueille oikeuden hankkia lähijunaliikennettä.
Suomen Lähijunat Oy osti VR Groupilta 11 Sm2-junaa marraskuussa 2023. Alku kertoo, että junien modernisoinnista ollaan nyt tekemässä käytännön suunnitelmaa ja sitovaa kustannuslaskelmaa.
– Tavoite on, että alkavan syksyn aikana saadaan modernisoinnista sitova tarjous ja ensimmäisiltä asiakkailta päätökset lähteä perustamaan junaliikennettä.
Lähijunat Oy:n mukaan myös kuntien pitää edetä asiassa. Kuntien on tehtävä liikenne- ja viestintäministeriölle ilmoitus halusta järjestää lähijunaliikennettä sekä samalla ilmoitus Väylävirastolle, että vanhat laiturit halutaan kunnostaa tai tehdä uusia.
– Ilmoitus ei vielä sido mihinkään, eikä siihen tarvita rahaa, mutta ilman ilmoitusta lähijunahanke ei voi kunnassa edetä, hän korostaa.
Ilmoitus on hänen mukaansa tehtävä kahta asiaa varten. Liikennepalvelulakiin tulee kirjaukset toimivaltaisista viranomaisista, ja siihen tarvitaan tieto kunnista, jotka haluavat junaliikennettä nyt tai tulevaisuudessa. EU-lainsäädäntö edellyttää ennakkoilmoitusta siitä, että junaliikennettä aiotaan hankkia. Ilmoituksen kanssa on varauduttava siihen, että sopimus junaliikenteestä voidaan tehdä vasta 12 kuukautta ilmoituksen jättämisen jälkeen.
Liikenne- ja viestintävirasto Traficomille on annettu tehtäväksi selvittää, mitä tapahtuu, kun liikenne- ja viestintäministeriön ja VR:n välinen ostoliikennesopimus päättyy 31.12.2030.
– Kysymys on merkittävä muun muassa sen vuoksi, että ilman sopimusta päättyvät monet junavuorot, kuten esimerkiksi koko Tampere–Pori -henkilöjunaliikenne, Alku toteaa.
2030-luvulla liikenne- ja viestintäministeriön rooli junaliikenteen viranomaisena muuttuu. Kun alueet ja kunnat saavat oikeuden hankkia alueellista junaliikennettä, ministeriön toimivaltaan jää ainoastaan kaukojunaliikenne.
Valtio on käyttänyt ostoliikenteeseen rahaa noin 40 miljoonaa euroa vuodessa. Jos rahoituspohja pidetään samalla tasolla, osa rahasta voitaisiin käyttää lähijunaliikenteen tukemiseen.
Vaikka lähijunaliikenne aloitettaisiin jo ennen tätä Turun ja Uudenkaupungin välillä, Alkun mukaan lähijunaliikenne olisi silti oikeutettu tukeen 2030-luvulla.
– Jos lähijunaliikennettä tuetaan, tukea on myönnettävä yhdenvertaisin periaattein riippumatta siitä, miten ja milloin sekä kenen kanssa tehdyllä sopimuksella lähijunaliikenne on hankittu. Traficom ei myöskään voi esittää suunnitelmia ja vaatimuksia siitä, minne ja minkälaisin aikatauluin lähijunia saa järjestää, hän korostaa.
– Valtio ei siis enää määrää ja päätä, missä lähijunia ajetaan ja kuka ne ajaa. Alueet ja kunnat päättävät siitä itse.
