Kalannin kirkon, Laitilan Pyhän Mikaelin kirkon sekä Taivassalon kirkon kirkkomaalauksissa esiintyy hybriedieläimiä, joita on enemmänkin Ruotsin kirkoissa ja muualla Euroopassa. Suomessa hybridieläimet ovat harvinaisia. Maalaukset on tehty keskiajalla.
– Maalauksilla on selvä yhteys Ruotsin Upplandiin. Upplandin kirkoissa näitä aiheita esiintyy 1400-luvun lopun maalauksissa, väitöskirjatutkija V ilma Mättö sanoo.
Mättö selvitti pro gradu -tutkielmaansa varten Suomen keskiajan kirkkojen kirkkomaalauksia ja törmäsi silloin hybridieläimiin. Häntä alkoi kiinnostaa, miksi Ruotsin kirkkomaalauksissa toistuvia hybridieläimiä on juuri näissä kolmessa keskiaikaisessa kirkossa Vakka-Suomessa.
Mättöä alkoi kiehtoa myös hybridieläinten merkitys, mitä kuvilla on aikanaan pyritty kertomaan.
Hybridieläimillä on eläimen vartalo, mutta ihmisen pää.
Tutkija havaitsi, että hybridieläimet liittyvät ns. Taivassalo-ryhmän maalauksiin. Sama maalariryhmä on kuvittanut tutkimuksen ainakin seitsemän keskiaikaista kirkkoa Varsinais-Suomessa. Sen lisäksi tekijäryhmään on liitetty maalauksia muualtakin, kuten Turun tuomiokirkosta ja Naantalin birgittalaiskirkon nunnasakastista.
Maalariryhmästä tiedetään nimeltä vain maalauksiin oman signeerauksensa jättänyt Pietari Henrikinpoika eli Petrus Henriksson.
– Kalannin kirkon maalaukset löydettiin ensimmäisinä ja siksi alettiin puhua ensin Kalannin ryhmästä. Puhuttiin myös Pietari Henrikinpojan koulukunnasta, mutta se on osoittautunut virheelliseksi nimitykseksi. Taivassalon ryhmä -nimi korvasi hiljalleen aiemmat nimet, kun 1980-luvun tutkimuksessa Taivassalon kirkon maalaukset osattiin kirkkoon maalattujen vaakunakuvien perusteella ajoittaa Kalannin kirkkoja varhaisemmiksi, Mättö selittää.
Maalariryhmä on tehnyt kirkkomaalauksia kahdessa jaksossa Suomessa.
Taivassalon kirkon maalaukset on ajoitettu vuosille 1467–1470 ja Kalannin kirkon 1470–1471.
– Sitten he maalasivat Sauvon ja Kemiön kirkot. Toisessa periodissa kohteina olivat Laitilan, Perniön ja Paraisten kirkot.
Kirkkomaalauksia on jälkikäteen peitetty ja jopa siirretty. Kun Taivassalon kirkossa on suurennettu ikkunoita, keskiaikaisia maalauksia on kopioitu ja siirretty toiseen paikkaan.
Laitilan kirkossa tulipalo on tärvellyt maalauksia, mutta myös alkuperäisiä kuvia on säästynyt.
Hybridieläimiä on ollut Varsinais-Suomen ja Ruotsin kirkkojen lisäksi myös muiden eurooppalaisten kirkkojen maalauksissa. Niitä on kuitenkin muualla peitetty enemmän.
– Uskonpuhdistuksen jälkeen keskiaikaisiin kuviin on suhtauduttu eri tavoin. Esimerkiksi Englannissa niitä tuhottiin ja niiden päälle maalattiin. Meilläkin Suomessa kuvia on peitetty, mutta myöhemmällä ajalla, vasta 1700–1800-luvulla, Mättö kertoo.
Kalannin kirkon maalaukset on otettu kalkkimaalin alta esiin jo vuonna 1884. Kalannissa tehtiin ensimmäisenä keskiaikaisten kirkkomaalausten restaurointityö Suomessa.
Taivassalon maalaukset restauroitiin vuonna 1890, ja Laitilan kirkon maalaukset vuosien 1924 ja 1927 välillä.
Hybridieläimiä on vain niissä Suomen keskiaikaisissa kirkoissa, jotka Taivassalon maalariryhmä on maalannut. Mättö kiinnostui niistä tutkimuskohteena, koska niistä ei ollut mitään lähdemateriaalia.
– Yksi yleinen keskiajan taiteessa esiintyvä hybridinen hahmo, merenneito tai seireeni, esiintyy kyllä suomalaisissa keskiajan kirkkomaalauksissa, mutta tällaisia sekoitelmahahmoja ei muissa säilyneissä maalauksissa Suomessa ole. Jonkun piti niitä tutkia, niin se olin sitten minä, hän toteaa.
Laitilan kirkossa hybridieläimet ovat hyvin näkyvillä. Sen sijaan Kalannin kirkossa niistä on säilynyt vain yksi, ja sekin on länsipäädyn pilarissa vähän piilossa. Taivassalon kirkosta hybridieläin löytyy länsipäädystä.
– Hybridieläimet ovat moniselitteisiä, ne eivät ole yhtä selkeitä kuin muut keskiajan kuvaston hahmot. Hybridieläimissä kiteytyy keskiajan käsitys eläimellisyydestä rajatapausolennoissa, Mättö analysoi.
Suomessa piispa Konrad Bitzin piispankaudella annettu ohjeistus viittaa siihen, että kirkkotaidetta on ainakin jollain tasolla haluttu valvoa, vaikkei maalauksiin ja niiden sisältöön sitten suoraan olisikaan puututtu. Mättö arvelee, että maalausten sisältöön vaikuttivat maalareitten lisäksi mahdollisesti myös papit ja maalaukset kustantaneet rälssit.
– Tästä ei kuitenkaan ole säilynyt kirjallisia lähteitä.
Kirkkomaalauksilla oli aina sanoma.
– Kirkkokuvissa on käsitelty maalliseen elämään liittyviä käytänteitä. Kirkkomaalaukset ovat olleet kuin maailma pienoiskoossa, Mättö kertoo.
Kuvat muistuttavat myös tulevasta. Kirkkomaalausten ydin on usein pelastuskertomuksessa. Näin ihmisiä on kehotettu miettimään omaa kohtaloaan.
– Keskiajalla ei menty harjoittamaan uskontoa kirkkoon, sillä uskonto on leikannut koko elämää. Kirkko on ollut eri tavalla pyhä tila kuin tänä päivänä.
Kuva hybridieläimestä saattaa nykypäivänä vaikuttaa pelottavalta, mutta kirkkokuvasto on muutenkin karua.
– Kirkkomaalauksissa esiintyy paljon helvetin kitoja ja paholaisia. Laitilan kirkon itäseinällä kokonaisena säilynyt seinämaalaus kuvaa viimeistä tuomiota. Kuva-alan alalaidassa paholaiset johdattavat kadotettuja helvetin ammottavaan kitaan. Nämä tuomiopäivän kuvaukset ovat olleet ihan vakioaihe keskiajan kirkkomaalauksissa, Mättö kertoo.
Hybridieläimissäkin paha on läsnä. Ne tuovat mieleen Raamatun Ilmestyskirjan pedon.
– Ne eivät välttämättä viittaa suoraan pahuuteen tai saatanaan. Hybridiaiheet voivat olla monimerkityksellisiä.
