Yliaisteja

0

Pieni punarinta muuttaa joka syksy Välimerelle ja palaa kesäksi Suomeen. Tarhamehiläiset löytävät hyville mesipaikoille toisten saman pesän mehiläisten ohjeiden mukaan. Hiirihaukka liitää aukion yllä ja iskee erehtymättömästi heinikon seassa piilottelevaan pikkujyrsijään.

Eläimillä on paljon meitä ihmisiä hämmästyttäviä kykyjä. Useat eläinten aistit ovat ylivertaisia ihmiseen nähden. Monen lajin aistit myös ulottuvat paljon ihmisten aistimaailmaa laajemmalle alueelle.

Maapallon nestemäisten sisäosien liikkeiden sähkövirta muodostaa planeettaamme ympäröivän magneettikentän. Sen avulla suunnistavat ihmiset käyttävät kompasseja ja muita apulaitteita. Monet muut eläinlajit pystyvät aistimaan magneettikentän luonnostaan ilman apuvälineitä.

Taito aistia magneettikenttää löytyy laajasti eri eliöryhmistä. Sen olemassaolo on havaittu muun muassa useilla linnuilla, perhoslajeilla, mehiläisillä, merikilpikonnilla ja lohilla. Nisäkkäistä magneettiaistiin viittaavaa käytöstä ja reagointia on havaittu lepakoilla, peuroilla, lehmillä ja koirilla.

Se, kuinka eläimet aistivat magneettikenttää, on vielä osin mysteeri. Arvellaan, että monien eliöiden kehossa sijaitsevat magneettiset rautakiteet voisivat liittyä asiaan. Punarinnalta on löydetty tutkimuksissa nokan magneettikiteiden lisäksi silmissä sijaitseva kemiallinen kompassi. Linnut siis käytännössä pystyisivät näkemään magneettikentän ja sen muutokset maisemassa.

Toinen ihmisten ulottumattomissa oleva, monen muun lajin hyödyntämä kyky on ultraviolettivalon näkeminen. Tämä ihmissilmiin näkyvää violettia valoa lyhyemmän aallonpituuden omaava säteily värittää luonnossa useiden kasvilajien kukintoja. Meille yksiväriset kukat voivat olla hyvin monimutkaisesti kuvioituja, ja erottuvat ultaviolettia näkeville pölyttäjille kutsuvina maamerkkeinä.

Kukkien lisäksi joidenkin lintujen, kuten kotoisen sinitiaisemme, höyhenpuku hohtaa ultraviolettiväriä. Linnun terveydentila ja sitä kautta pariutumismenestys voi riippua höyhenpuvun ultraviolettivärin voimakkuudesta.

Päiväpetolinnut saalistavat erinomaisen näköaistinsa avulla. Korkealla liitelevät haukat aistivat saaliseläimiä tarkasti. Niitä auttaa saaliin havaitsemisessa myös se, että virtsa hohtaa ultaviolettia. Niinpä niityn heinikossa risteilevät myyränpolut virtsamerkkeineen ohjaavat osaltaan linnun saalistusta.

Tarhamehiläiset suunnistavat sekä ultavioletti- että magneettiaisteja hyödyntäen. Ne ottavat suuntaa myös auringosta ja suurten puiden sekä maisemaa halkovien purojen kaltaisista maamerkeistä. Mesikasvien sijainnista ne kertovat saman pesän muille asukeille erityisellä mehiläistanssiksi kutsutulla lennolla.

Ihmisen näkökulmasta erilaisten yliaistien lisäksi usealla eläinlajilla on herkkyyttä aistia ihmistä paremmin ympäristöään. Ne kuulevat, tuntevat, haistavat tai näkevät paljon tarkemmin.