Monille uusikaupunkilaisille tuttu Susanna Pihlaja on Pakkahuoneen elo–lokakuun taidenäyttelyn taiteilija. Pihlajan unenomaiset ja haavemaailmaa heijastelevat työt ovat saaneet innoituksensa luonnosta, mytologiasta ja mielikuvituksen pyörteistä.
– Maalaukseni ovat mielenmaisemia, symbolistisia ja intuitiolla maalattuja. Niistä löytyy myyttisiä elementtejä ja haluan tuoda esille sitä, mikä on minullekin sanoittamatonta. Pohdin töissäni sitä, mikä nousee alitajunnan mudista, Pihlaja kuvailee.
Tässä kohtaa -nimisen näyttelyn teokset ovat syntyneet 2022–2024. Pihlaja kertoo olevansa parhaillaan taiteen siirtymäkohdassa, jossa hän on jättämässä pienikokoiset teokset taakseen.
– Olen kaivannut jo pidempään sitä, että voin syventyä isoihin töihin. Ne vaativat enemmän ajatus- ja käsityötä, yksityiskohtia ja aikaa, hän kertoo.
Tämänkertaiseen näyttelyyn on tuotu 17 teosta, joissa on muun muassa kauriita, korppeja, joutsenia, satuhevosia, haukia, perhosia, kaneja ja merenneitoja.
– Pidän lintuja kaikkein voimakkaimpana eläinhahmona. Jos olisin eläin, olisin varmasti itsekin lintu. Nautin niiden tarkkailusta ja onhan linnuilla mytologiassakin monenlaisia merkityksiä.
Metsän henget, keijut ja eri maailmojen välillä kulkevat hahmot katsovat suoraan taulun katsojaa silmiin. Osa hahmoista on kääntänyt katseensa pois, sulkenut silmänsä tai kyynelehtii.
– En halua taulujen nimillä tai kertomuksilla ohjata liikaa katsojan tulkintaa, mutta minusta on aina kiinnostavaa kuulla, mitä muut teoksissa näkevät. Olen siirtymässä entistä enemmän symbolien käyttöön teoksissani, Pihlaja lisää.
Osa hahmoista on saanut alkunsa kansantaruista tai vanhoista jumalmyyteistä. Teosten nimissä on kaikuja tämän ja tuon puoleisesta. Maailmojen välillä, Aseistettu, Kesäyö ja Suruvaippa jättävät niminä tilaa myös katsojan tulkinnalle.
– Olen jo pitkään perehtynyt mytologiaan, astrologiaan ja tarot-kortteihin. Ne ovat minulle tuttuja arkipäivän maailmassa ja symboleihin liittyviä elementtejä voi löytää vaikkapa kissan kanssa metsässä kulkiessa.
Pihlajan kädenjäljen tunnistaa vahvoista väreistä, sinisen, turkoosin, violetin ja vihreän runsaista sävyistä sekä kerros kerrokselta paljastuvista yksityiskohdista.
– Töissäni käytän eniten akryyliä ja sekatekniikkaa. Useissa töissäni on hiekkaa tai silkkipaperia maalauksen pohjalla pintarakenteen aikaansaamiseksi, hän kuvailee.
Vuodenajat ja luonnon eri vaiheet näkyvät vahvasti Pihlajan töissä ja esimerkiksi alkutalvesta syntyneissä teoksissa on enemmän varjoja ja tummia sävyjä, kun taas kevään korvilla syntyneissä tauluissa leikkivät raikkaan vihreät ja heleät kukkasävyt.
– Nyt kesällä syntyneissä tauluissa on todella sininen värimaailma. Työstän tauluja väri edellä. Teen ensin teoksen taustamaailman ja värit, jonka jälkeen alan kaivaa hahmoa esiin. Harvoin työtä aloittaessani tiedän, minkälainen on lopputulos, hän toteaa.
Susanna Pihlajan Tässä kohtaa -näyttely on esillä Pakkahuoneen kahviossa 6. lokakuuta asti.
