Lähes joka vuodenaikana huomaan odottavani aina seuraavaa, enemmän tai vähemmän. Näin kesäisin hiipii ehkä liiankin usein ajatus siitä, että pian se on kuitenkin taas ohi, lämmin aika vuodesta. Jotain, jota kevään ajan odotti, valuu käsistä. Samalla tulee odottaneeksi tunnelmallisia, pimeneviä iltoja, suppilovahveroita ja glögiä. Kesäisin toivon pitkää, kylmää ja lumista talvea, talvisin helteistä, pitkää ja kuumaa kesää. Vaan kuinka usein sitä pysähtyy nauttimaan siitä, mitä on.
Enemmän kuin hetkestä, nauttii ehkä ennemmin mielikuvasta. Kenties talvisin mielikuva kesästä on helposti ajatus rannalla istumisesta, aaltojen liplattaessa rantaan, lämpimän kesätuulen koskettaessa. Kätevästi unhoittuvat hyttyset, paarmat ja palanut iho. Vaan ei elämä talvisinkaan ole vain hiljalleen satelevien lumihiutaleiden katselua takkatulen lämpimässä loimussa. Se on liukastelua, lumitöitä ja räntää. Hetkittäin elämä tietysti on kuin mielikuvissa, mutta vain sen ohimenevän hetken ajan. Sitäkin nautintoa helposti vähentää ajatus siitä, että nyt kun tällainen hetki on, siitä pitää oikein väkisin nauttia nyt kun mahdollisuus on. Pahimmillaan se on vain suoritus.
Liiallinen odotusten lataaminen asiaan mihin tahansa ei tuppaa ainakaan lisäämään onnellisuutta, tai tyytyväisyyttä elämään. Toisaalta ei mukavissa mielikuvissa itsessään mitään vikaakaan ole, jos niihin ei liian vakavasti suhtaudu. Eikä mielikuville itse välttämättä mitään voi, niiden varaan kun rakentuu paljon. Politiikassakin näkee usein ajatusta siitä, että jos jokin asia olisi toisin, kaikki olisi paremmin, ja eläisimme jonkinlaisessa utopiassa. Mainoksissa tuote on väline, jolla mielikuvan saavuttaa.
Olen huomannut pitäväni melkein enemmän jonkin hyvän asian odottamisesta tai valmistelusta. Ruoanlaitto on mukavaa, mutta lopulta huomaakin, ettei olekaan nälkä. Joulun odottaminen ja valmistelu voi olla mukavaa, mutta itse joulu jää siinä toissijaiseksi.
Ehkä pääosassa onkin juuri matka, eikä päämäärä, vaikka sitä monesti huipentumana pidetään. Kuluuhan lomamatkan suunnitteluun ja siihen säästämiseen varmaankin enemmän aikaa kuin itse lomaan. Ei sillä, etteikö päämäärää välillä odottaisi. 12 tunnin automatkan loppuvaiheilla mieli kiitää jo yöpaikkaan, vaikka matkaa vielä on.
Asiat, jotka tekevät onnellisimmiksi, eivät ole vuodenaikaan, tai usein edes säätilaan sidoksissa. Loppupeleissä minä, ja varmaankin suurin osa ihmisistä tekee joka vuodenaika pitkälti samoja asioita. Sellaisia, joita ei välttämättä kaikessa arkisuudessaan innolla odota, mutta jotka tuovat iloa. Oli kyse sitten ruoanlaitosta, sosialisoinnista, lukemisesta tai elokuvien katselusta. Jos kestävän onnen jostain löytää, sen löytää arjesta, tavallisista asioista, jotka eivät liiaksi riipu jostain ulkopuolisesta tekijästä.
Patrick Paldanius
toimittaja