Siipiväliltään noin viiden sentin kokoinen amiraali on vahva lentäjä ja tunnettu siitä, että se tekee säännöllisesti pitkiä vaelluksia. Vaellusmatkoillaan amiraaliperhoset hyödyntävät korkealla ilmakehässä virtaavia vahvoja tuulia, joiden varassa ne voivat matkata energiatehokkaasti.
Ilmaston muuttuessa amiraalien vaellukset yltävät yhä useammin Pohjois-Euroopassa Suomeen asti. Siinä missä vielä vuosituhannen vaihteessa amiraaliperhonen oli toisinaan maahamme eksyvä harvinaisuus, kuuluu se nykyään jo etelärannikon jokakesäisiin vieraisiin.
Alkukesästä Suomeen saapuneet amiraalikoiraat valtaavat itselleen muutamien neliömetrien laajuiset reviirit, joille ne odottelevat pariutumishaluisia naaraita. Koiras partioi ahkerasti reviirillään rajoja myöten lentämällä, ja toiset samalle alueelle pyrkivät kilpailijat ajetaan kiivaasti pois. Reviiriä vaihdetaan aina muutaman päivän välein. Parittelun jälkeen naaraat munivat munat huolellisesti yksi kerrallaan tiheän kasvillisuuden suojaan.
Suomessa amiraalin ainut isäntäkasvi on nokkonen. Se maistuu myös monille muille päiväperhosille, joten omalla pihalla kannattaa antaa nokkosen ja muiden korkeiden kasvien rehottaa rauhassa jossain syrjäisemmässä kolkassa. Nokkospusikoista perhoset löytävät sopivia lisääntymispaikkoja ja toukat ravintoa.
Touko-kesäkuussa munituista munista kehittyy toukka- ja kotelovaiheiden kautta uusi aikuinen muutamassa kuukaudessa. Niinpä ensimmäisen sukupolven jälkeläiset nousevat siivilleen nyt loppukesällä. Toinen sukupolvi voi lentää pitkälti syyskuun puolivälin tienoille saakka, jos vain suotuisia lämpimiä säitä ja ravintoa riittää. Sen jälkeen osa aikuisista perhosista lähtee tekemään muuttomatkaa takaisin Etelä-Eurooppaan, josta niiden vanhemmat saapuivat.
Syksyllä Suomeen jääviä ja talvehtimista yrittäviä amiraaleja kohtaa karu kohtalo, sillä laji ei selviä nykyisistä kylmistä talvista. Viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana eurooppalaiset amiraalit ovat laajentaneet ympärivuotista elinaluettaan Välimeren ympäristöstä Saksan eteläosiin. Tästä on kuitenkin vielä pitkä matka siihen, että lajista tulisi ympärivuotinen asukas Suomen luontoon.
Eniten kesäisiä havaintoja amiraaliperhosista tehdään eteläisimmästä Suomesta, mutta hyvinä vaellusvuosina perhoset levittäytyvät myös pohjoisemmaksi. Silloin perhosta on tavattu pohjoisinta Lappia myöten. Kuluvana kesänä amiraaleja on ollut paljon liikkeellä eri puolilla Suomea. Laji viihtyy erilaisissa kulttuuriympäristöissä, joten pihat, puutarhat ja puistot ovat oivallisia paikkoja amiraalin havaitsemiselle.
Teksti: Lily Laine, kuva: Maija Karala