Suurin osa kasveista viettää lähes koko elämänsä samalla kasvupaikallaan, sopeutuen parhaansa mukaan ympäristöön. Kasvit eivät kuitenkaan ole läheskään niin passiivisia kuin miltä voisi vaikuttaa.
Kasvit aistivat valoa fytokromi-nimisten proteiinien avulla. Fytokromi mittaa valon määrää ja päivän pituutta, jolloin kasvi tietää milloin aloittaa kukkiminen ja koska on syytä ruveta valmistautumaan talvea varten. Kasvit aistivat valon suuntaa ja pystyvät reagoimaan siihen kääntämällä lehtiään paremmin valoa päin. Juuristossa valoaisti sen sijaan saa kasvin kasvattamaan juuriaan poispäin valosta, syvemmälle maahan.
Juuret eivät ole vain passiivisia kasvin ankkuroijia. Ne aistivat ympäristöstään valon lisäksi ainakin sen, missä suunnassa on kosteutta ja kasvin tarvitsemia kivennäisaineita, ja kasvavat niitä kohden.
Juuristo on myös suuressa roolissa kasvien välisessä vuorovaikutuksessa. Useimpien kasvilajien juuristo on kietoutunut symbioottiseen suhteeseen sienirihmaston kanssa. Monen kasvin kanssa samaan aikaan yhdessä elävä sienirihmasto toimii maanalaisena kuljetusverkostona ja viestien välittäjänä kasviyksilöiden ja jopa eri kasvilajien välillä.
Kasvien on havaittu tunnistavan omat lähistöllä kasvavat jälkeläisensä. Ne saattavat auttaa jälkeläisiä etenkin elämän ensimetreillä hanakammin kuin saman lajin vieraita taimia tai muita lähiympäristönsä kasveja. Emokasvin apu voi olla vaikkapa ravinteiden tarjoamista yhteisen sienijuuren välityksellä. Vierustovereiden kanssa kasvi voi kilpailla elintilasta erittämällä juuristostaan naapureiden kasvua hidastavia yhdisteitä.
Viestit kasviyksilöstä toiseen kulkevat myös ilman mukana leviävien kemiallisten yhdisteiden avulla. Jos yhtä kasvia kohtaa yllättävä onnettomuus, saavat muut lähialueen kasvit tiedon asiasta. Kasvin lähettämät viestiyhdisteet ovat hyvin tarkkoja, ja viestistä käy ilmi millaisia vastoinkäymisiä kasvi on kokenut. Mekaaninen vaurio, kuten oksan katkeaminen, lähettää erilaisen viestikemikaalien kokonaisuuden kuin tuhohyönteisten hyökkäys.
Tuhohyönteisten iskiessä alkaa vaurioitunut kasvi tuottaa tuholaisia torjuvia yhdisteitä. Kasvin viestin vastaanottaneet naapurikasvit alkavat tuottaa vastaavia yhdisteitä. Hyökkäyksen kohteena olevat kasvit lähettävät ilmoille myös hyönteisiä houkuttelevia kemikaaleja. Näiden viestien kohteena ovat petohyönteiset, jotka käyttävät ravintonaan kasvin kimppuun iskeneitä hyönteisiä.
Kasvien on todettu reagoivan monenlaisiin ääniin. Kokeissa ne alkavat erittää tuhohyönteisistä viestiviä kemikaaleja jo, kun niille soitetaan nauhoitusta kasvia syövän toukan ruokailuäänistä.
Epäilemättä kasvien kommunikointikyvystä muiden eliöryhmien kanssa paljastuu vielä paljon uusia asioita. Kasvit ovat paljon monimutkaisempia eliöitä kuin ensi silmäyksellä voisi kuvitella.
Teksti: Lily Laine, kuva: Maija Karala