Yksi ravintola sai täydet pisteet esteettömyyskävelyllä

0
Uudenkaupungin vammaisneuvoston edustajat Taina Nuutila, Marja Lehtinen ja Kimmo Laasonen seuraavat kun Henriikka Lohtaja kaupunkisuunnittelusta mittaa invaluiskan kaltevuutta.

Uudenkaupungin vammaisneuvoston järjestämällä ensimmäisellä esteettömyyskävelyllä tutkittiin Kaupunginlahden suosittujen rantaravintoloiden esteettömyyttä.

– On ymmärrettävää, että ihan joka paikkaan ei esimerkiksi sähköpyörätuolilla pääse, etenkin kun ravintolat on rakennettu vanhoihin rakennuksiin ja rakennusten molemmin puolin kulkee yleinen jalkakäytävä. Mutta usein ihan pienilläkin kikoilla voidaan helpottaa niin pyörätuolilla kuin rollaattorilla kulkevien liikkumista, muistutti vammaisneuvoston varapuheenjohtaja, Vakka-Suomen invalidit ry:tä edustava Marja Lehtinen.

Esimerkiksi korkeiden kynnysten molemmin puolin asetettava luiskat ovat helppo ja edullinen tapa edistää liikunta- ja myös näkörajoitteisten liikkumista.

– Myös lattian korkeuseroista varoittavasta huomioteipistä olisi hyötyä monille, oikeastaan kaikille. Huomioteippiä näkee käytettävän vain valitettavan harvoin, Lehtinen lisäsi.

Esteettömyyskävelylle osallistui rollaattorilla liikkuneen Lehtisen lisäksi vammaisneuvoston puheenjohtaja Taina Nuutila , neuvoston jäsen Kimmo Laasonen sekä Henriikka Lohtaja Uudenkaupungin kaupunkisuunnittelusta. He antoivat rannan ravintoloista yhdelle täydet pisteet esteettömyydestä.

– Sekä sisälle ravintolaan että sen terassille oli helppo tulla, eikä oviaukoissa ollut kulkua haittaavia kynnyksiä. Ravintolasta löytyi todella iso invavessa ja myös terassin kalustus oli sijoiteltu niin, että siellä oli tilaa liikkua rollaattorin kanssa. Pyörätuolillakin olisi mahtunut loistavasti, listasi Marja Lehtinen.

Muutaman ravintolan kohdalla sisätilojen kynnykset koettiin liian korkeiksi. Kaikkien ravintoloiden terasseille oli kuitenkin rakennettu luiskat helpottamaan liikuntarajoitteisten liikkumista.

– Luiskissa oli kuitenkin joitakin puutteita. Useasta luiskasta puuttui suojareunus. Suositusten mukaan suojareunan tulisi olla 5 senttimetriä korkea ja sen ideana on estää pyörällisten apuvälineiden suistuminen pois luiskalta. Suojareuna auttaa myös näkövammaisia pysymään luiskalla, selvitti Taina Nuutila.

Muutaman luiskan ongelmana oli luiskan kaltevuus. Lisäksi luiska saattoi päättyä tasanteeseen, missä oli liian vähän tilaa kääntyä pyörätuolilla haluttuun suuntaan.

Kävelyn lomassa pohdittiin sitäkin miten talvi tulee vaikuttamaan alueella liikkumiseen. Lumen lisäksi haastetta lisää se että rannan puoleisella kävelytiellä ei ole talvikunnossapitoa.

– Tasa-arvoista kohtelua on se että liikuntavammaisilla on mahdollisuus päästä syömään haluamaansa ravintolaan myös talvella, muistutti Kimmo Laasonen.

Ravintoloiden toivottiin selkeästi merkitsevän rakennuksen ulkopuolelle liikuntarajoitteiselle sopivat reitin ravintolan sisätiloihin tai terassille. Myös invawc kylttiä kaivattiin ulos.

– Kirjaamme tekemämme huomiot ylös ja lähetämme ne alueen ravintoloiden omistajille. Usein esteettömyyttä voidaan parantaa pienillä teoilla ja sillä että ravintolaa ja sen tiloja katsotaan ”sillä silmällä”. Esimerkiksi suuret kukkaruukut ovat upean näköisiä, mutta esteettömyyden näkökulmasta ne tulisi sijoittaa tarpeeksi etäälle kulkuväylistä, selvitti vammaisneuvoston puheenjohtaja Taina Nuutila.

Vammaisneuvoston tarkoituksena on jatkaa esteettömyyskävelyjä eri teemoilla. Talvella voidaan mahdollisesti paneutua lumen ja lumitöiden aiheuttamiin haasteisiin.