Tokmannin pihalta ei välttämättä kannata etsiä sieniä, eikä Uudenkaupungin Sanomien tekstaripalstalta hyvää mieltä. Ainakin jos uskoo runoilija Heli Laaksosta , joka esiintyi tiistaina täpötäydelle kulttuurikeskus Crusellin salille.
Laaksosen aiheena Eläkeliiton Kalannin yhdistyksen järjestämässä tilaisuudessa oli elämänilon tunnistus, keruu ja säilöntä.
– Niin kuin olis kottiin tullut. Niin paljon nyökyttelyä. Toi tuntee ton ja toi on isän vanha koulukaveri, ala- ja yläkoulunsa sekä lukion Uudessakaupungissa käynyt Laaksonen aloittaa.
Laaksonen lupaa puhua ja pulputtaa ainakin kolme varttia, kotiin ei ole kiire.
– Jos ei ole koskaan ollut runokeikalla, niin tämän kyllä kestää jollain tavalla, Laaksonen sanoo ja näyttää, missä on uloskäynti.
Elämäniloa tarvitaan, koska yksinkertaisesti on kivempi olla, kun on hyvä mieli. Laaksonen lainaa kirjailija Petri Tammista , että sinäkin olet säätila. Hän tarkoittaa sillä sitä, että tunteet tarttuvat.
– Mitä enemmän on hyvällä tuulella, sitä enemmän ympärilläkin ollaan. Voi valita onko myrskynmerkki vai aurinko.
Enemmän saa toimeksi, kun on hyvällä tuulella.
– Kiukkuisenakin saa aikaan, mutta ei se vie eteenpäin.
Laaksonen löytää iloa pienistäkin asioista.
– Tulen hyvälle mielelle, kun laitan kengät jalkaan ja ne sopii. Ei ihme, kun ne on mun kengät.
Tekstaripalstalle viitaten Laaksonen näyttää, miten sen pullonkorkin saa pois tieltä tai tarvittaessa jopa kokonaan irti.
– Ei tarvitse kirjoittaa palstalle, Laaksonen sanoo ja saa yleisön nauramaan.
Murrerunoistaan tunnettu Laaksonen vakuuttaa osaavansa myös ”pitkää suomea” eli lukee yhden kirjakielellä kirjoitetun runon. Kielestä hän on jatkuvasti innoissaan ja ihmeissään, miten Suomeenkin mahtuu niin erilaisia tapoja puhua.
– Meillä on oma kieli ja naapurilla on toisenlainen, Laaksonen kiteyttää.
Iloa tuo tekeminen.
– Menee ja rupeaa tekemään jotain. Hakee sammalnäytettä, sahaa, kutoo tai vaikka tiskaa.
Tiskaamisesta Laaksonen innostuu, kun silloin saa jotain oikeasti valmiiksi.
– Muistakaa kiittää käsiänne.
Iloa voi hakea leikistä.
– Vähän voi olla leikillinen, vaikka olisi lounaissuomalainen, Laaksonen neuvoo.
Ja niin se reilu kolmevarttinen on takana. Laaksonen nautti itsekin esiintymisestä tutussa salissa.
– Tarttis olla enemmän päiviä, kun on ihmisten kanssa, hän kiteyttää.
