Sienet ovat monimuotoinen eliöryhmä, jonka sisäinen luokittelu on vielä kesken. Yhteistä sienille on se, että niillä ei ole omaa lehtivihreää. Ne hankkivat ravintonsa erittämällä solujensa ulkopuolelle entsyymejä, joilla ne hajottavat eloperäistä materiaalia. Sienet toimivat elinympäristönsä hajottajina, jotka kierrättävät ravinteita. Ne voivat lahottaa kuolleen puuaineksen lisäksi myös eläviä puita ja kasveja, sekä aiheuttaa erilaisia sairauksia.
Monet sienet elävät symbioosissa muiden eliöiden kanssa. Osa kotelosienten ja kantasienten lajeista muodostaa tiiviin suhteen viherlevien tai syanobakteerien, toisinaan molempien, kanssa. Nämä useamman lajin yhteiseläjät muodostavat oman ryhmänsä, jota kutsutaan jäkäliksi.
Toisenlaista symbioottista elämäntapaa löytyy rihmastollisten sienilajien parista. Ne kasvavat kasvien juuriston kanssa yhteen muodostaen molempia hyödyttävän sienijuuren. Sienijuuri voi levittäytyä maan alla monen kasvi- ja sienilajin laajuisena verkostona, jota pitkin kulkee vettä, ravinteita sekä erilaisia viestejä.
Useimmat kasvilajit ovat enemmän tai vähemmän riippuvaisia sienikumppanistaan. Kämmekkäkasvit eivät luonnossa pysty itämään ilman sienijuurta, ja arvellaan että ne ovat elämänsä ensimetreillä sienen loisia. Kasvien ja sienten suhde voi muuttua ajan myötä. Esimerkiksi puun vanhetessa aiemmin tasapainoinen suhde saattaa keikahtaa sijoiltaan ja sieni alkaa lahottaa puuta.
Rihmastolliset sienet elävät ympärivuotisesti maaperässä. Osa tuottaa lisääntymistarkoituksessa maan pinnalle kasvavia itiöemiä. Nämä näkyvät lisääntymiselimet ovatkin se, mitä sienistä puhuttaessa yleisimmin tarkoitetaan. Sienten itiöemistä löytyy ihmisnäkökulmasta kaikkea mahdollista upeista herkuista tappavan myrkyllisiin lajeihin.
Joillain sienillä on kyky hohtaa pimeässä. Englannin kielessä ilmiötä kutsutaan kutkuttavaksi kettujen tai keijujen tuleksi. Suomen luonnossa elää useampia pimeässä hohtavia, puuainesta lahottavia sienilajeja. Yksi näistä on pohjanmesisieni. Sen rihmasto on heikosti pimeässä hohteleva, mutta maan pinnalle kehittyvistä itiöemistä ominaisuus häviää.
Kykyä hohtaa pimeässä ei vielä täysin ymmärretä sienten osalta. Arvellaan, että hohtavat itiöemät houkuttelisivat puoleensa hyönteisiä, jotka toimisivat sienen itiöiden levittäjinä. Toistaiseksi mysteeriksi jää se, miksi pohjanmesisienen kohdalla pimeässä hohtaakin maan alla elävä rihmasto – millaisia hyönteisiä se kenties houkuttelee ja miksi?
Teksti: Lily Laine, kuva: Maija Karala