Useiden siemenkasvien kukinto on huomaamaton. Luonnossa liikkuessa ei tule välttämättä keväällä kiinnittäneeksi huomiota esimerkiksi puiden, kuten koivun tai tervalepän, vaatimattoman näköisiin kukkiin. Myös heinäkasvien kukat jäävät monelta huomaamatta. Sen sijaan näiden kasvien lisääntyminen voi aiheuttaa allergisia oireita, kun tuulen mukana leviävä siitepöly valtaa ilman.
Siemenessä yhdistyvät kahden kasviyksilön perimä. Uudet yksilöt poikkeavat molemmista vanhemmistaan, joten siemenissä on kirjaimellisesti lajin tulevaisuus – uusista geeniyhdistelmistä voi löytyä keinoja sopeutua vaikkapa kasvitauteihin tai muihin ympäristön uhkiin.
Kasvit pyrkivät levittämään siemeniään mahdollisimman kauas emokasvista. Näin ne eivät kilpaile keskenään, ja välttelevät myös mahdollisia kasvitauteja. Kypsien siementen leviämiseen on erilaisia ratkaisuja. Monien siementen ulkonäöstä voi päätellä jo jotain siitä, millä keinoin ne leviävät.
Tuulen mukana leviävät siemenet ovat pienikokoisia ja keveitä. Usein siemenet on varustettu erilaisilla liito- ja laskuvarjoilla. Esimerkiksi voikukan ja maitohorsman hahtuvalliset siemenet leijailevat kypsyttyään ilmassa verkkaisesti. Toisinaan leudolla kelillä ilma voi muutamaksi päiväksi täyttyä leijuvista siemenistä hyvien kasvupaikkojen läheisyydessä.
Vesistöjen äärellä kasvavat kasvit voivat luottaa tuulen sijasta veden virtauksiin siemenkuriireina. Tervaleppä karistelee kevättalvella pienikokoiset siemenensä suoraan hangelle ja jääpeitteelle, josta ne matkustavat viimeistään sulavesien mukana uusiin ympäristöihin.
Monet kasvit turvautuvat eläimiin siementen levittäjinä. Osa siemenistä on varusteltu takertuvilla ulokkeilla, joiden avulla ne kiinnittyvät ohi kulkevaan eläimeen. Näitä turkkiin tarttuvia hakasia on muun muassa ojakellukan ja takiaisten siemenissä.
Vielä läheisempää tuttavuutta eläinten kanssa tekevät sellaiset siemenet, jotka leviävät eläinten ruoansulatuskanavan läpi liftaten. Näiden kasvilajien siemenissä on eläinten ravinnoksi kelpaava osa, kuten ravinteikas malto. Osalla lajeista itämisen käynnistyminen vaatii sen, että siementä peittävä malto sulaa eläimen elimistössä ja ruoansulatuskanavan läpi kulkeminen poistaa siemenen ulointa kerrosta.
Siemenet ovat myös laajemmin merkityksellisessä roolissa elinympäristöissään. Suuri osa siemenistä päätyy eri eläinten ravinnoksi. Nekin, jotka selviävät uuteen ympäristöön, kohtaavat monia haasteita ennen kuin ne ovat selvinneet aikuisuuteen.
Yksittäisen siemenen matka kasviksi on siis suurelta osin sattuman kauppaa.
Teksti: Lily Laine, kuva: Maija Karala