Pian heinikosta kurkistaa pieni pyöreäkorvainen ruskea naama ja pari mustia nappisilmiä. Utelias pitkänomainen eläin ojentautuu pystyyn takajalkojensa varaan nähdäkseen paremmin ja esittelee samalla valkoista vatsaansa. Varomaton liikahdus saa sen pudottautumaan jaloilleen. Mustakärkisen hännän vilauksessa eläin on taas kadonnut kasvillisuuden kätköihin.
Kärppä on notkea näätäeläimiin kuuluva pieni peto, jota tavataan koko maassa. Paikkauskollisena eläimenä naapurustoon asettautunut kärppä saattaa tulla ajan myötä tutuksi, vaikka eläin onkin pienenä ja vikkelänä helposti kätkeytyvä. Kärpän kohtaaminen luonnossa on myös jonkin verran tuuripeliä, sillä se on liikkeellä vaihteleviin aikoihin.
Vikkelänä petona kärpän pyydystysmenetelmiin kuuluu muun muassa saaliin hämääminen säntäilemällä sen ympärillä, kunnes saalis hämmentyy ja jää paikoilleen. Silloin kärppä iskee terävillä hampailla sen kurkkuun kiinni.
Pääasiassa kärppä saalistaa myyriä. Huonoina myyrävuosina ruokalistalle päätyy enemmän myös muita pieneläimiä: hiiriä, rottia, jäniksen poikasia ja lintuja. Kärppien määrä seurailee myyräkantojen runsautta pienellä viiveellä, joten huonojen vuosien seurauksena myös kärppiä on vähemmän. Myyrien harvetessa kärppä saattaa myös laajentaa reviiriään tai lähteä etsimään uutta elinympäristöä.
Saaliseläinten saatavuus on kärpän elinympäristön määrittävin tekijä, ja se voi viihtyä monenlaisissa ympäristöissä. Peltojen, niittyjen, rantojen ja hakkuaukeiden tuntumassa. Sellaisissa ympäristöissä, joissa myyrätkin asustavat. Myös pihapiirit voivat houkutella asukkaakseen kärppää, jolloin siihen saattaa törmätä vaikkapa pihavajan kulmilla.
Yksineläjinä kärpät huolehtivat tarkasti oman reviirinsä rajoista. Ne merkitsevät reviiriään virtsaamalla ja ulostamalla, sekä hännän tyven hajurauhasten eritteillä. Koiraiden laajemmilla, jopa parin sadan hehtaarin kokoisilla reviireillä voi olla useampien naaraiden reviirejä. Ravintorikkaalla alueella naaraskärpän reviiri saattaa olla pienimmillään muutaman hehtaarin kokoinen.
Kärppien kiima-aika on keskikesällä heinäkuussa. Erikoista niiden lisääntymisessä on viivästynyt sikiönkehitys. Siinä hedelmöityneet munasolut jakautuvat naaraan kohdussa joitain kertoja, jääden sitten lepotilaan. Raskaus etenee vasta seuraavana keväänä ja naaras synnyttää huhti-toukokuussa. Ravintotilanne vaikuttaa poikasten määrään, ja niitä voi syntyä kolmesta jopa päälle kymmeneen.
Reviirillään kärpällä on käytössä useampia pesäkäytäviä ja koloja. Se valtaa käyttöönsä jyrsijöiden ja jänisten kaivamia käytäviä. Myös luonnonkolot vaikkapa kivikasassa kelpaavat kärpälle. Pesäkolot kärppä vuoraa lehdillä, heinillä ja saaliseläinten karvoilla. Kuurot ja sokeat poikaset naaras synnyttää laajempaan, monesta kammiosta koostuvaan pesään.
Teksti: Lily Laine, kuva: Maija Karala