Terttu Lundelinin ura yrittäjänä on kestänyt 50 vuotta. Ura alkoi vuonna 1974, kun hän aloitti Pohitullin kaupan kauppiaana.
– Kaupan perusti isotätini, sitä jatkoi tätini ja sen jälkeen minä. Kaikki puhuivat Pohitullin kaupasta, mutta liikkeen virallinen nimi oli Elintarvikeliike T. Lundelin, hän muistelee.
Seuraavan yrityksensä hän perusti Alisellekadulle, kun hän avasi kukkakaupan edellisen kukkamyyjän lopetettua. Vuodesta 1988 lähtien hän on pyörittänyt Torikauppa T. Lundelinia.
Hän on monen paikallisen mielestä Uudenkaupungin torin sielu ja kasvot. Tänään lauantaina hänet palkittiin Varsinais-Suomen Yrittäjägaalassa timanttiristillä 50 vuoden yrittäjätaipaleesta.
– En minä sitä varten yritä, että siitä jaettaisiin palkintoja tai kunniamerkkejä, mutta olin hyvin otettu ja onnellinen, kun kuulin asiasta. Osoittaahan se, että olen saavuttanut elämässäni jotakin, Lundelin sanoo.
– Erikoista ajatella, että olen ollut viisi vuosikymmentä yrittäjänä, vaikka olen vasta vähän reilu kaksikymppinen, ainakin mieleltäni, huomenna sunnuntaina 71 vuotta täyttävä Lundelin nauraa.
Lundelin on nähnyt lapsena torikaupan arkea lapsesta asti, kun hänen äitinsä Irma Lundelin luotsasi omaa kojuaan.
– Aluksi myyntipaikkoja oli sekä Kalarannassa että torilla ja kiinteät myyntipäivät olivat tiistaina, torstaina ja lauantaina. Kaupankäynti oli vuosikymmeniä sitten paljon nykyistä vilkkaampaa ja vuosimyyntipaikat jaettiin huutokaupassa, Lundelin muistelee.
Lundelin on työskennellyt jo pitkään Uudenkaupungin kaupungilla torivalvojana. Vuosikymmenten aikana torikauppa on muuttunut sesonkiluonteiseksi.
– Nykyisin sesonki alkaa viikkoa ennen juhannusta ja kestää elokuun puoliväliin asti. Olen kesäaikana torilla tiistaista lauantaihin. Pääsiäisviikonloppuna myydään kukkia, sen jälkeen tiskiin tuodaan varhaisvihanneksia, marjoja ja omenoita sekä juureksia ja karpaloita. Jouluna eniten myydään köynnöksiä. Sesongin ulkopuolella tori on auki lauantaisin.
Vuosikymmenten jälkeenkin hän pitää työnsä monipuolisuudesta ja ennen kaikkea asiakkaista. Työpäivät saattavat olla 15-tuntisia, kun hän lähtee neljän aikoihin tuotteidenhakukierrokselle ja saapuu sen jälkeen torille kasaamaan myyntitiskiä.
– Ihmisten kanssa juttelu ja kuulumisten vaihto, se on tämän työn suola. Tunnen paljon kaupunkilaisia ja kuulen monenlaisia juoruja, mutta toripuheisiin kannattaa suhtautua aina vähän varoen.
Osa vihannestuottajista tekee Lundelinin kanssa yhteistyötä jo kolmannessa polvessa.
– Ei minulla ole marketin valikoimaa, vaan valikoin täsmätuotteita, joille on oma asiakaskuntansa aina varhaisperunoista ja porkkanoista tomaatteihin, hän lisää.
Hän muistuttaa, että torikauppa ei ole kevyttä kenttätyötä, vaan se vaatii fyysisiä ponnisteluja päivittäin.
– Silti suhtaudun alaan hyvällä mielellä. Olen lapsena saanut oppini tähän ja sitä kautta olen varmasti jo valmistunut torikaupan korkeakoulusta.
Jokainen toripäivä on erilainen ja yllätyksiä voi sattua milloin tahansa.
– Sattumuksista voisi kirjoittaa parikin kirjaa, koska torilla näkee ja kuulee ihan uskomattomia asioita, hän vihjaa.
Irma Lundelin lopetti torikauppiaana liki 90-vuotiaana, mutta vielä vuotta myöhemminkin hän kävi Tertun kojulla asiakkaita tapaamassa. Jäikö äidiltä hyviä käytännön oppeja Lundelinin käyttöön?
– Esimerkiksi pukeutumisessa hän korosti aina sitä, että hyvillä jalkineilla pärjää aina. Työssä on oltava sinnikäs ja periksiantamaton sekä nöyrä, mutta ei nöyristelevä. Ehkä niiden ominaisuuksien avulla minusta on tullut torin sielu, jos joku sellaiseksi kutsuu, hän pohtii.
Lundelinin arkeen kuuluu paljon muutakin kuin torikauppaa. Hän on läheinen lastensa ja lastenlastensa kanssa ja he viettävät paljon aikaa yhdessä muun muassa Kustavin saarimökillä.
– Harrastan sulkapalloa, tanssia, joogaa, laskettelu ja hiihtoa. Lisäksi olen mukana Männäisten torin hallituksessa ja Kalannin eläkeläisissä. Kaikenlainen aktiivinen toiminta on mukavaa ja olen monessa mukana jatkossakin.
