Yhdeksi syyksi siihen, miksi nuorten käytös on muuttunut aiempaa väkivaltaisemmaksi, on nostettu perheiden tilanne. Yhä useammassa perheessä on taloudellisesti tiukkaa. Vanhempien elämäntilannetta voi kuormittaa samalla moni muukin asia, kuten ongelmat parisuhteessa, päihteiden käyttö, mielenterveysongelmat, sosiaalisten verkostojen puute, yksinäisyys tai uupumus. Kaikki tämä stressaa myös lapsia, mutta voi toisaalta johtaa lasten kaltoinkohteluun.
Kaikissa tutkimuksissa on todettu, että kaikenlainen väkivalta on lapsen kehitykselle haitallista. Aggressiivisesti tai arvaamattomasti käyttäytyvä vanhempi lisää lapsen turvattomuuden tunnetta ja kaikki tämä voi näkyä lapsessa käytöshäiriöinä, unettomuutena, levottomuutena ja oppimisvaikeuksina.
Perheiden ongelmat eivät kuitenkaan kumpua aina vanhemmista, vaan yhä useammin keskiössä on perheen väkivaltaisesti käyttäytyvä nuori. Nuoren käytös voi kotioloissa olla täysin holtitonta, pienikin ristiriita tai epäonnistuminen synnyttää hirveän raivokohtauksen. Nuori rikkoo tavaroita, nimittelee ja uhkailee vanhempiaan ja saattaa myös käydä käsiksi vanhempiinsa tai muihin perheenjäseniin. Nuori ei suostu tottelemaan ketään, eikä kunnioita ketään. Häntä ei myös kiinnosta mikään.
Kun näistä nuorista lukee esimerkiksi vanhempien kirjoittamia muistiinpanoja, on lähes kaikille tapauksille yhteistä se, että apua on nuorelle kyllä haettu, mutta joko sitä ei ole saatu tai se on ollut riittämätöntä. Nuori on esimerkiksi otettu hetkellisesti huostaan, mutta palautettu sitten kotiin. Psykiatrisia tutkimuksia tai terapiaa on tarjottu vain ani harvalle nuorelle. Jopa vanhempien itsensä tekemä lastensuojeluilmoitus omasta lapsesta on harvoin johtanut pysyviin tuloksiin.
Viime viikkoina useat näkyvät poliitikot ovat kantaneet suurta huolta Suomen syntyvyydestä. On pohdittu sitä, pitäisikö synnytystalkoisiin kannustaa bonusrahalla vai verohelpotuksilla.
Samaan aikaan suomalaisissa lapsiperheissä ei voida kovinkaan hyvin. Lastensuojeluilmoitusten määrä on kasvanut kaikilla hyvinvointialueilla. Vuonna 2023 lastensuojeluilmoitus tehtiin 110 000 lapsesta. Tämä on kaksi kertaa enemmän kuin kymmenen vuotta sitten.
Perheiden ongelmiin ei ole olemassa yksinkertaista selitystä, tai yksinkertaista ratkaisumallia. Tarvitaan sekä ennaltaehkäiseviä toimia, matalan kynnyksen tukitoimia että varhaista ja vahvaa puuttumista.
Suomessa on ainakin ollut maailman hienoin äitiys- ja lastenneuvolajärjestelmä. Sitä ei pidä romuttaa, tai sen toimintamahdollisuuksia kaventaa säästöjen nimissä. Neuvoloiden kautta saadaan tavoitettua valtaosa tulevista äideistä ja perheistä. Tulevat äidit ja isät saavat tarvitsemaansa tietoa vauva-arjesta ja tuoreeltaan tukea omaan vanhemmuuteen. Tämä on se ensimmäinen askel kohti tasapainoista vanhemmuutta.
Jokainen perhe törmää kuitenkin jossain vaiheessa isompaan tai pienempään kriisiin. Silloin on apua ja tukea saatava nopeasti ja helposti. Tässä kolmannen sektorin toimijoilla, kuten vaikka Mieli ry:llä tai MLL:llä on ollut tarpeellinen toimintakenttä kuntien perhetyön rinnalla. Valitettavasti nämäkin vapaaehtoispalvelut ovat menossa hallituksen säästöleikkuriin.
Joskus perheen, tai yhden sen jäsenen tila on niin vakava, etteivät tukitoimet tai perusterveydenhuollon tai sosiaalityön osaaminen riitä, vaan tarvitaan erikoissairaanhoidon apua. Nuorten osalta mielenterveyspalvelut ovat olleet jo pitkään heikoissa kantimissa, mitä tulee mielenterveyspalveluiden saatavuuteen, laatuun ja hoitopolun sujumiseen. Hyvinvointialueille kohdistetut miljoonasäästövaateet tuskin auttavat tässäkään asiassa. Hoitojonossa ei kenenkään mieli kirkastu tai olo parane.
Itse pahoin pelkään, että nykymenolla lasten, nuorten ja lapsiperheiden ongelmat vain kärjistyvät. Jos syntyvyyttä halutaan nostaa, olisi ensin autettava nykyisiä perheitä. He toimivat myös malleina perhe-elämää harkitseville.
Leikkuulaudalla ei perheitä auteta.
Maija Ala-Jääski
toimittaja