Vanhusten digisyrjäytyminen ja yksinäisyys yleisiä – Löytävä vanhustyö auttaa ikääntyneitä, joita viralliset palvelut eivät tavoita

0
Pirjo Reinikainen ja Heidi Raussi päivystävät Löytävän vanhustyön toimistolla keskiviikkoiltapäivisin. He toivovat, että ihmiset astuvat rohkeasti ovesta sisään.

– Aika kurjalta tuntuu, että kaikilla oletetaan olevan omaisia. Mutta kun kaikilla ei ole, vanhustyön asiantuntija Pirjo Reinikainen sanoo napakasti.

Reinikainen työskentelee työparinsa Heidi Raussin kanssa Löytävä vanhustyö -toiminnassa, jota pyörittää Fingerroosin säätiö.

Löytävä vanhustyö auttaa ikääntyneitä, joita viralliset palvelut eivät tavoita tai heidän saamansa palvelut ovat riittämättömiä. Valtaosa asiakkaista on yksinasuvia.

– Omaiset asuvat kaukana tai välit ovat menneet poikki, tai heitä vain ei yksinkertaisesti ole. Kaikilla ei ole omaisia, Reinikainen korostaa.

Kun omaisia ei ole, ikääntynyt jää helposti hyvin yksinäiseksi ja avuttomaksi. Reinikainen kertoo, miten esimerkiksi yksi heidän asiakkaistaan sai erikoissairaanhoidosta 10 sivun pituisen kutsun. Kutsussa oli ohjeita, sekä tulevia lääkäriaikoja, hoitaja-aikoja ja kehotettiin käymään laboratoriossa ennen näitä käyntejä.

– Hänellä on niin huono näkö, että ei hän pystynyt papereita lukemaan.

Vanhuksen onneksi Reinikainen kävi hänen luonaan kotikäynnillä ja kävi paperit läpi hänen kanssaan.

Raussi on huolissaan vanhusten yksinäisyyden lisäksi myös digisyrjäytymisestä.

– Meidän asiakkaista vain yhdellä on tietokone. Älykännyköitä ei ole kenelläkään, on vain vanhoja nokialaisia tai lankapuhelin. Ei niissä ole ruutua, jota pitäisi painaa.

Jo se hämmentää ikääntyneitä, kun terveyskeskuksen numeroon ei vastaa ihminen, vaan automaatti. Takaisinsoittoihin ei välttämättä vastata, kun numero on vieras.

– Pankkiasioiden hoito, Kela-asiat ja veroasiat ovat vaikeita, Raussi luettelee, miten ikääntyneet nykypalvelut kokevat.

Löytävä vanhustyö perustuu kotikäynteihin. Vanhuksen avun tarpeesta voi ottaa yhteyttä omainen, naapuri tai vaikkapa vanhus itse. Reinikainen ja Raussi päivystävät toimistolla, Alinenkatu 17:ssa, joka keskiviikko kello 14–15.30.

– Kun normaalisti olemme kotikäynneillä, pidämme keskiviikkoisin Tavattavissa-aikoja, silloin voi poiketa toimistolle.

Laitilassa ei ole enää Löytävän vanhustyön toimistoa. Se lakkautettiin viime keväänä säästösyistä, mutta Reinikainen ja Raussi toivovat, että Laitilastakin lähdetään Uuteenkaupunkiin. Kotikäyntejä tehdään molemmilla paikkakunnilla.

– Meille voi myös soittaa. Emme vastaa, jos olemme kotikäynnillä, mutta soitamme aina takaisin.

Löytävän vanhustyön Tarina-ryhmä kokoontuu maanantai-iltapäivisin Uudenkaupungin toimistolla kello 13 alkaen. Ryhmään voi voi tulla etukäteen ilmoittamatta.

– Tarina-ryhmässä keitetään kahvit ja jutellaan mukavia, Reinikainen kertoo.

Raussi rohkaisee lähtemään kotoa liikkeelle.

– Nopeasti käy niin, että on yhä vaikeampaa lähteä mihinkään. Meidän työssä tavoitteena on joskus se, että asiakas lähtee vihdoin lääkärille tai edes kauppaan.

Raussi kuitenkin korostaa, että jokainen on oman elämänsä asiantuntija.

– Me vain tuomme esiin mahdollisuuksia ja tuemme asiakkaita heidän omissa valinnoissaan.

Fakta


Löytävää vanhustyötä 10 vuotta


Löytävä vanhustyö käynnistyi Turussa 2014. Uudessakaupungissa ja Laitilassa toiminta alkoi 2018.

Toimintaa pyörittää Fingerroosin säätiö. Päärahoittajina toimivat Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus (STEA) sekä Varha.

Löytävä vanhustyö on asiakkaille maksutonta.

”Olisin juonut itseni hengiltä”

Laitilassa ja Uudessakaupungissa on Pilke-toimintaa ikääntyneille, joilla on tai on ollut päihdeongelmia.

Pirjo Reinikaisen ja Heidi Raussin mukaan Pilke-ryhmien toiminnasta on saatu erinomaisia tuloksia.

– Tavoitteena ei ole raitistuminen, mutta usein se tapahtuu sivussa, Reinikainen kertoo.

Ryhmään saa tulla päihtyneenä, kunhan käyttäytyy rauhallisesti.

– Joku tarvitsee sen rohkaisuryypyn uskaltaakseen tulla ryhmään mukaan. Pääasia on, että tulee.

Raussi kertoo, että erityisesti naiset peittelevät päihdeongelmaansa. Leimaantumisen pelko on niin vahva.

– Ryhmässä itsetunto vahvistuu, kun saa vertaistukea ja huomaa, että kukaan ei tuomitse. Ihmisissä huomaa, miten he suorastaan puhkeavat kukkaan.

Yksi kävijöistä kertoi, miten hän ennen Pilke-ryhmää joi joka päivä paljon.

”Pilke-toiminta on auttanut minua enemmän kuin mikään muu päihteiden käyttäjälle tarkoitettu palvelu. Uskon, että ilman Pilkettä en olisi tässä tarinaani kertomassa. Olisin juonut itseni hengiltä”, hän kertoi palautteena Pilke-ohjaajille.

Uudessakaupungissa Pilke-ryhmää vetävät Pirjo Reinikainen ja Varhalta Birgit Pesu . Laitilassa ryhmänohjaajina ovat Pirjo Reinikainen ja Heidi Raussi.

Hän kertoo, että kun Pilke-ryhmät olivat kesällä tauolla, se näkyi nopeasti Laitilan katukuvassa, jossa ryhmään osallistujat ovat nuorempia, vasta kuusikymppisiä.

– Uudessakaupungissa osallistujat ovat vanhempia, 70–80-vuotiaita.

Pilke-toimintamallin omistaa Sininauhaliitto ja se koordinoi, kehittää ja arvioi toimintaa valtakunnallisesti.