Näihin aikoihin tulee kuluneeksi tasavuosia kahdesta Uuttakaupunkia ja uusikaupunkilaisia kohdanneesta merionnettomuudesta, joissa molemmissa menehtyi monta miehistön jäsentä ja menetettiin laiva täydellisesti.
Uusikaupunkilaisen kuunari Drakenin haaksirikosta tulee ylihuomenna kuluneeksi tasan 95 vuotta. Kolmimastoinen kuunari oli rakennettu vuonna 1919 ja sillä oli pituutta 42 metriä. Laivan ostivat Uuteenkaupunkiin vuonna 1929 kalantilaissyntyinen kapteeni Niilo Saarinen ja uusikaupunkilainen kauppias J. Tervanen. Marraskuun alussa samana vuonna Draken nosti ankkurinsa Vilissalon edustalla ja suuntasi kohti Kööpenhaminaa parrulastissa. Kapteenina oli Niilo Saarinen. Utön vesillä laiva sai kovassa tuulessa pahan vuodon ja miehistön kaikista ponnisteluista huolimatta laiva tuhoutui täysin. Miehistön yhdestätoista jäsenestä viisi menehtyi.
Drakenin dramaattinen tuhoutuminen sai suuren huomion silloisessa lehdistössä. Pelastusalukset eivät päässeet haaksrikkoisten avuksi kovan tuulen ja teknisten vaikeuksien vuoksi. Drakenin tuho synnyttikin kovasanaisen keskustelun Suomen meripelastuksen tilasta ja toiminnan rahoituksesta.
Tämä kaikki johti siihen, että kapteeni Niilo Saarinen omistautui myöhemmällä urallaan meripelastuksen kehittämiseen. Hänestä tuli Suomen Meripelastusseuran pitkäaikainen päällikkö. Hän oli valvomassa myös pelastusalusten rakentamista ja käyttöä. Ensimmäinen ajanmukainen pelastusalus oli uusikaupunkilaisille myöhemmin kovin tutuksi tullut Outoori. Niilo Saarinen toimi sen päällikkönä alkuvaiheessa usean vuoden ajan.
Osoituksena Niilo Saarisen ansioista suomalaisen meripelastuksen kehittämisessä Suomen Meripelastusseura on nimennyt yhden pelastusristeilijöistään hänen mukaansa.
Joulukuun toisena päivänä tulee puolestaan kuluneeksi tasan sata vuotta uusikaupunkilaisen nelimastoparkki Port Caledonian tuhoutumisesta myrskyssä Ranskan rannikolla. Laiva upposi ja koko 25 hengen miehistö hukkui. J.A. Zachariassen -varustamon Port Caledonia oli suurin Uudenkaupungin laivarekisteriin koskaan kuulunut purjelaiva. Laivan pituus oli yli 90 metriä. Se oli rakennettu Skotlannissa vuonna 1892 ja Uuteenkaupunkiin se ostettiin vuonna 1914. Port Caledonia oli yksi niistä valtamerilaivoista, jotka nostivat Uudenkaupungin merkittäväksi merikaupungiksi 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa.
Port Caledonia oli paitsi suurin myös kuuluisin uusikaupunkilainen purjelaiva. Sen kuuluisuus tosin johtuu valitettavasti sen täydellisestä tuhosta. Se haaksirikkoutui Oleronin saaren läheiselle matalikolle ja sadat saaren asukkaat seurasivat kalliolta pitkään miehistön ja laivan kamppailua myrskyn ja valtavien aaltojen kourissa. Mukana oli myös koululaisia. Sen myötä Port Caledonian kohtalo on sanut saarella aivan erityisen aseman ja tieto siitä on siirtynyt sukupolvelta toiselle.
Port Caledonian miehistön muistoksi on Suomen valtion toimesta pystytetty muistokivi saarella sijaitsevan Saint-Denisin kylän hautausmaalle, jonne miehistön jäsenet on haudattu. Saarella on muistettu onnettomuutta vuosikymmenien varrella ja siellä järjestetään muistotjuhla myös nyt marras-joulukuussa. Myös Uudessakaupungissa Port Caledoniaa on muistettu ja muistetaan.
Mitä hyvää tällaisesta tuhoisasta onnettomuudesta voisi sitten seurata? Ainakin se, että alueen meripelastusta ryhdyttiin voimallisesti parantamaan ja merenkulun turvalaitteita kehittämään. Ja se, että Port Caledonian ansiosta on syntynyt kanssakäymistä Uudenkaupungin ja Oleronin välille.
Vastaavia esimerkkejä onnettomuuksien myönteisistä seurauksista löytyy myös muilta aloilta sekä aiemmilta ajoilta että nykyajasta. On jotenkin kovin murheellista, että myönteisen kehityksen hinta on joskus niin raskas sekä inhimillisesti että taloudellisesti.
Matti Jussila
päätoimittaja, emeritus