Varis on kaikkiruokainen lintu. Luonnosta varikset löytävät ravinnokseen pienempien lintujen munia ja poikasia, marjoja sekä petoeläinten haaskoja. Eläinmaailman älykköinä varikset käyttävät ravinnonhankinnassaan nokkeluutta ja erilaisia työkaluja. Niiden tiedetään oppivan syömään rapuja ja nilviäisiä kuljettamalla kovakuorinen saalis korkealle ilmaan ja paiskaamalla se sitten alas kovaa kalliota vasten.
Ihmisten seuralaiseksi varikset ovat lyöttäytyneet niin ikään ravinnon perässä. Huolimattomasti ympäristöön heitetyt roskat, vanhat kaatopaikat ja avotunkiot vetävät variksia puoleensa. Teiden varsille kerääntyy tasaiseen tahtiin maantieliikenteen tappamia eläimiä, joista riittää ruokaa rohkeille linnuille.
Kaupungistumisen huonona puolena varikset saattavat päätyä syömään liikaa yksipuolista ravintoa. Liian tärkkelyspitoinen ruoka voi aiheuttaa linnuille terveysongelmia, jotka näkyvät sulkapuvun vaaleina raitoina tai laikkuina ja pahemmin siipien kehityshäiriöinä. Pahimmillaan kehityshäiriöt estävät linnun lentämisen, jolloin lintu hyvin todennäköisesti jää lyhytikäisemmäksi kuin terveet lajitoverinsa.
Varikset viettävät sosiaalista elämää etenkin pesimäkauden ulkopuolella. Ne muodostavat löyhiä parvia saman alueen yksilöiden kanssa. Parvessa linnut kokoontuvat hyväksi havaittuun yöpymispaikkaan, usein muutamaan tiheään puuhun. Kaupunkialueella varikset ovat saattaneet ottaa yöpaikakseen tietyt suuren puistopuut. Iltaisin voi ohi kulkiessa kohdata kovan mekkalan lintujen äännellessä keskenään kiivaasti.
Variksia sukulaisineen on tutkittu paljon. Linnut päihittävät erilaisissa älykkyystesteissä suurimman osan muista linnuista. Niiden osaaminen sekä tietoisuus on osoittautunut yhtä hyväksi kuin ihmisillä ja osalla muista kädellisistä. Amerikanvarikset pystyvät erottamaan ihmisiä toisistaan. Ne myös muistavat sellaiset ihmiset, joista on ollut niille itselleen joskus vaaraa. Muistijälki voi säilyä linnun koko eliniän ajan, noin pari kymmentä vuotta.
Mikä vielä ällistyttävämpää, voivat varislinnut opettaa tietoja sukulaisille ja muille lajitovereilleen. On mahdollista, että kerran varista vahingoittanut ihminen voi joutua paikallisten lintujen sitkeän vihanpidon kohteeksi, vaikka vahinkoa kokenut lintu sekä tapausta todistaneet lajitoveritkin olisivat jo ennättäneet siirtyä manan maille. Samalla tavoin varisyhteisössä opit erilaisten työkalujen käytöstä ja erikoisemmista ravinnon lähteistä leviävät linnulta toiselle.
Variksilla voi hyvällä syyllä todeta olevan omia alakulttuureitaan ja toimintatapojaan.
Teksti: Lily Laine, kuva: Maija Karala