Suuressa salamyhkäisyydessä valmistettiin lahjoja. Syvässä hangessa piti rämpiä, mutta sieltä löytyi kuusi, jonka sai tuoda sisälle ja siihen tehtiin koristeita. Jotain sentään ostettiinkin.
Aina joulun alla käytiin isän kanssa Turussa silloin. Kävellä piti myös, mutta linjurilla mentiin. Pimeässä kotimatkalla isä puhui kuljettajalle, joka pysäytti auton kun minulla oli huono olo, mentiin ulos ja auto meni menojaan. Pimeässä kävellessä olo parani ja pian auto oli takanamme ja otti meidät kyytiin.
En tiennyt kuinka isä sen teki, mutta oli se isä kerta kaikkiaan ihmemies. Hevosilla liikuttiin ja kuljetettiin eläimille syötävät. Toki sittemmin mentiin linjurilla joulukirkkoon. Kirkkoväkeä oli niin paljon, että joskus sinne kirkkosaliin ei edes mahtunut sisälle, mutta tunnelma oli yhtä suurta juhlaa.
Niin paljon oli väkeä ja monta linjuria, että yhdenkin kerran sekosin aamuhämärässä niin, että kaikki olivat poissa ja minä yksin kirkonmäellä. Kymmenkunta kilometriä aamukävelyä jouluaamuna ja kotona nuhteita, ettei jouluaamuna sovi sillä lailla kyliin mennä. Selvittiin siitäkin joulun hengessä.
Se olikin se asia. Joulun henki. Siitä minä välitän. Tänäänkin. Siinä on minulle hyvää tervettä elämää. Kristillisen arvomaailman perustalla on hyvä olla. Kaikkiin syihin ja seuraamuksiin puuttumatta on kurjaa nähdä, miten asioiden on annettu muuttua. Kehitys on väärä sana. Niin monille joulu on kauppaa. Tavaraa ja rahaa. On jopa opittu häpeämään sitä, ettei ole rahaa ostaa enemmän. Ikään kuin se jouluilo ostamalla tulisi.
Monenlaista harhaa tuo elämä, jonka annetaan vain valua hiljalleen ja seuraamme sivusta mitä tapahtuu. Yleensä nähdäksemme jälkikäteen, mitä elämä oli. Sitten joku sanoo, että sellaista se elämä on. Eihän sen kaiken tarvitse niin olla. Kyllä meillä on mahdollisuus vaikuttaa siihen miten ja missä me olemme onnellisia.
Elämän sisältö muodostuu tuhansista asioista. Raha ja tavara eivät sisällä mitään. Ihminen harhautuu. Siinäkin on sudenkuoppa, jota liikemaailma hyödyntää. Väriä, valoja ja meteliä. Syntyy harhakuva, illuusio jostakin, mikä pitää saavuttaa. Sinne kun ajautuu, se peittää näkymättömiin sen aidon mikä meillä jo on. Vielä pahempaa.
Minusta ei ole enää tervettä, että pitää kysellä onko perinteiden ja kristillisten arvojen ”vältteleminen” jo mennyt liian pitkälle? Vaikka 80 % olisikin sitä mieltä että on, tämä on hälyttävää. Jokainen järkevä ihminen hyvin tietää, että tämän arvomaailman pohjalla lepää meidän saavutettu hyvinvointimme. On terveellä järjellä käsittämätöntä, että jotkut haluavat murentaa tämän pohjan, jonka varassa he itsekin elävät ja vielä kieltää toisiltakin sen oikean elämän ilon.
Täysin edesvastuutonta on jopa kieltää lapsiltamme elävä tieto ja pääsy meidän arvoperintöömme. Lapsi on meidänkin tulevaisuutemme ja mekin elämme heidän maailmassaan. He elävät tänään sitä mitä me heille annamme. Kiinan roinaa vaiko viisautta? Miksi sitten ihmetellään sitä, että moni nuori on itseltään eksyksissä. Hänelle ei ole annettu ”tiekarttaa”.
Median hörhelöinti vie eksyneen mukanaan päättömään sekoiluun. Kaikenlaisia ”pikkuporukoita” on aina ollut ja tulee aina olemaan. Se on sitä tämän hetken ihmiselukan normaalisotkua.
On maailman valon juhlan aika. Sen valon, mitä pimeys ei kyennyt voittamaan. Kun sentään 80 % näyttää tämän ymmärtävän, pimeys ei voita tänäkään jouluna. Riippumatta prosenteista siunausta jouluusi.
Veikko Harala