Viimeisin saavutus oli suomenmestaruus vasta-alkajien alle 100-kiloisten sarjasta. Harikkalalle itselleen aiemmin saavutettu lukkopainin nuorten SM-hopea on ehkä jopa kovempi saavutus.
Tämä johtuu siitä, että toisin kuin aikuisten sarjoissa nuorten sarjoissa ei ole taitotasoja. Tämä tarkoittaa sitä, että hiljattain aloittaneet ja pitkään harrastaneet kisaavat samassa sarjassa.
– Vastustajani nuorten SM-kisojen finaalissa oli purppuravyö, joten hän oli todennäköisesti harrastanut ainakin viisi vuotta, Harikkala kertoo.
Jujutsu-kisoissa erä kestää valkovöisten kisoissa viisi minuuttia eikä siinä ole eriä. Brasialaisessa jujutsussa keskeisessä asemassa ovat maassa käytettävät kamppailutekniikat. Vastustaja pyritään saamaan luovuttamaan erilaisilla käsi- ja jalkalukoilla sekä kuristuksilla. Laji ei pidä sisällään potkuja tai lyöntejä.
– Ottelun voi voittaa joko pisteiden perusteella tai jos vastustaja taputtaa eli luovuttaa.
Harikkalan mitalikokoelma puolen vuoden ajalta on vaikuttava. Sitä selittää osittain se, että samoissa kisoissa voi voittaa myös useamman mitalin. Jos yltää palkinnoille omassa painoluokassaan, pääsee kilpailemaan avoimeen luokkaan. Siinä ovat vastakkain kaikkien painoluokkien mitalistit.
Laitilan lukiossa viimeistä vuottaan opiskeleva Harikkala harrastaa brasilialaista jujutsua Uudessakaupungissa. Hän kuuluu Uudenkaupungin Kamppailu-urheilijoihin ja osallistuu brasialaisen jujutsun lisäksi myös lukkopainitreeneihin. Treenejä on yhteensä neljä kertaa viikossa.
– Olen aina jotenkin ollut kiinnostunut kamppailulajeista, mutta en ole aiemmin ehtinyt aloittaa.
Aikaisemmin Harikkala on pelannut jalkapalloa, jääkiekkoa ja pesäpalloa. Jalkapallon hän lopetti viidennen luokan jälkeen, ja jääkiekko jäi koronarajoitusten aikana.
– Jujutsun lisäksi pelaan nyt pesäpalloa Laitilan Jyskeessä. On hienoa, että Laitilaan saatiin taas miesten joukkue vuoden tauon jälkeen.
Hän osallistui ensimmäisiin kisoihinsa jo maaliskuussa.
– Kisaaminen on itselle hyvä mittari siitä, kuinka paljon on kehittynyt lajissa. Ja nyt kun on käynyt kisaamassa niin ehkä myös nälkä kasvaa syödessä. Se on ihan jännää ottaa mittaa vastustajasta ja itsestään.
Vaikka jujutsu on yksilölaji, siihen kuuluu omanlaisensa yhteisöllisyys.
– Seuran sisällä vallitsee hyvä yhteis- ja joukkuehenki. Se on ehkä pienemmän seuran etu, Harikkala pohtii.
Oman seuran treenien lisäksi harrastajilla on mahdollisuus osallistua myös muiden seurojen järjestämiin harjoituksiin. Harikkala onkin ystäviensä kanssa käynyt Turussa järjestetyissä treeneissä.
Myös lukkopaini sujuu häneltä mainiosti, sillä joulukuun puolivälissä Harikkala voitti Tampereella ADCC-lukkopainin SM-kultaa.
Kahden lajin tekniikoissa on paljon samaa, mutta säännöissä on myös eroavaisuuksia. Tatamille mennessään täytyykin olla tarkkana, että muistaa oikean lajin säännöt.
– Kilpailusäännöt muuttuvat myös taitotason kehittyessä. Kun taidot kehittyvät, tulee mukaan lisää sallittuja tekniikoita.
Jujutsussa ei järjestetä vyökokeita vaan harrastajan kokemusta ja osaamista arvioidaan jatkuvasti. Seuraavalle vyöarvolle pääsee, kun taitotaso on riittävä. Eteneminen on siis hyvin yksilöllistä ja siihen vaikuttaa myös kisakokemus ja kisoissa menestyminen.
– Jos jonkun karkean arvion antaa niin valkovyönä ollaan tavallisesti noin 1–3 vuotta, ja sitten voi saada sinisen vyön.
Hanna Hyttinen
