Sain mummilta lahjaksi nimittäin käytännölliset puutarhahansikkaat. Sellaiset, mitä pieni poika tietysti jouluksi toivoo… Varsinkin, kun asuimme kerrostalossa. Hansikkaiden käyttö jäi vähäiseksi senkin takia, että lahjapaketista löytyi kaksi saman käden hansikasta.
Nuorella pojalla oli totta kai monia joululahjatoiveita. Jos toivoin jotain turhan suureellista, äitini vakiovastaus oli: ”Ja minä tahdon vaaleanpunaisen ponin.” Näin aikuisena voin hyvin kuvitella, että toiveeni saattoivat aiheuttaa äidilleni myös harmistusta. Vanhemmat haluavat lapsilleen parasta, mutta kaikilla ei ole mahdollisuuksia ostaa hienoja lahjoja.
Näin kolmen, nyt jo aikuisen lapsen isänä, olen itsekin saanut kokea vanhemman paineita hyvän joulun rakentamisessa. Vaimoni Saara omistautui monien vuosien ajan kotiäidin työhön, joten elimme yhdellä palkalla. Teologian opintovuodet ulkomailla silloin kahden lapsen perheen kanssa oli valinta, joka opetti meitä luottamaan Jumalan huolenpitoon.
Mutta elämä voi yllättää. Jokin aika sitten yksi lapsistamme totesi, että on hienoa, etteivät kalliit lahjat ole olleet meidän perheessämme suuressa roolissa. Hän jatkoi ajatusta sanoen, että tärkeämpää on ollut perheen ja läheisten yhdessä olo. Samoin hyvä ruoka, jota on riittänyt meille kaikille. Tämä oli hienoa saada kuulla, vaikka voin kuvitella, että lapsillamme on voinut olla joskus vaikea kuulla koulukavereittensa saamista lahjoista.
Paras lahja on kuitenkin ollut yhteiset hetket läheisten kanssa. Joulun parhaan lahjan pohdinta tuo mieleeni Hong Kongissa asuneen ystäväperheen huomion sikäläisen tavaratalon jouluseimessä. Seimi oli täytetty hienoilla aarteilla, kuten kultarahoilla ja koruilla. Mutta hieman tarkemmin katsottuna jotain puuttui. Jeesus-lasta seimessä ei näkynyt lainkaan.
Tuo seimi toisenlaisesta kulttuurista voi toimia meille peilinä. Kun pohdimme joulun viettoa, mitä meidän seimistämme löytyy? Enkelit ilmoittivat paimenille: ”Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.”
Joulun lapsi, Vapahtaja, voisiko hän vapauttaa meidät myös paineista ostaa onnellinen joulu? Vanha joululaulu kertoo: ”Kiitos sulle Jeesuksemme, kallis Vapahtajamme, kun sä tulit vieraaksemme, paras joululahjamme. Tullessasi toit sä valon, lahjat runsaat, rikkahat; autuuden ja anteeksannon, kaikki taivaan tavarat.”
Parhaiden lahjojen siunaamaa joulua!
Juhana Markkula
kirkkoherra