Oli toiveita mutta myös pelkoja. Pelättiin sitä, että tietokoneemme ja laitteemme sekoavat uuden vuosituhannen aluksi. Näin ei käynyt, mutta kysyttiin myös aiheellisesti olemmeko me ihmiset oppineet aiemmasta jotain. Vai toistammeko vain vanhoja virheitämme.
Neljännesvuosisata on tästä nyt kulunut. Kun maailmaa nykyisessä tilanteessa tarkastelee uuden vuoden kynnyksellä, monessa kohtaa on vastattava, että emme.
Sodat ja ympäristöongelmat piinaavat meitä edelleen. Maailmantilannetta tarkastellessa tuntuu siltä, että historia vain toistaa itseään. Mitä me olemme oppineet siitä? Vaikka hyvää tahtoakin voi olla, ihminen on ollut kykenemätön ratkaisemaan maailman ongelmia. Rauhaa ovat yrittäneet aikanaan niin Kansainliitto kuin nyt YK:kin.
Suomi on hyvä maa ja monet asiat ovat täällä paremmin kuin jossain muualla. Onnelaksikin on mainittu, mutta silmiämme emme voi sulkea täälläkään.
Vuonna 2025 meillä on edelleen monella taloudellisia huolia, yksinäisyyttä, syrjäytymistä, työttömyyttä ja terveyshuolia, odotellen pääsemmekö jatkossa hoitoon vai emme. Tai minne meidät laitetaan elämämme loppusuoralla. Jonottajia leipäjonoissa edelleen riittää. Presidenttimmekin korosti yhdessä tekemistä, mutta siihen kuuluu myös se, että heikommassakin asemassa olevat pidetään mukana.
Ymmärrämme, että on pakko säästää ja tasapainottaa valtion taloutta, mutta mihin nämä säästöt kohdistetaan, on ensisijaisesti poliittinen valinta sekä linjanveto. Tuleva vuosi ja sitä seuraavatkaan eivät tuone helpotusta tähän ja nyörit ovat edelleen tiukalla. Tiedämme myös sen, ketkä näistä leikkauksista eniten kärsivät. Kylmiä lukuja tarkastellessa myöskään ripaus inhimillisyyttä ei ole pahitteeksi. Tätä tulevana vuonna poliittisilta päättäjiltämme myös toivomme.
Mutta kaikessa tässä iloitkaamme myös siitä hyvästä, mitä meillä on. Tulevasta emme tiedä, mutta ainakin toistaiseksi olemme turvassa täällä pohjoisessa lintukodossamme maailman melskeiltä, vaikka tummia pilviäkin voi taivaanrannassa olla. Meillä on myös vapaus tulla ja mennä. Eikä mediammekaan ole yhden totuuden pakkopuristuksessa. Tätäkin vapautta puolustamme.
Meillä on myös tilaa ympärillämme. Luontoihmisenä toivon tulevalle vuodelle viisaita päätöksiä. Me suomalaiset tarvitsemme metsiä ja muita luontokohteita, joissa voimme vaeltaa ja antaa samalla mielemme ja ajatustemme levätä. Avohakkuilla ja raiskioilla se ei onnistu. Tai merien, jokien ja purojen varsilla, joissa virtaa vain myrkkyjä ja muuta meille haitallista. Ilmastonmuutoksestakin paljon puhutaan. Se on maailmanlaajuinen asia, johon pieni Suomi ei pelkästään voi vaikuttaa, vaikka meillä olisi kuinka hyvä tahto siinä. Suuret päättävät tässäkin.
Vuosi 2025 tuo eteemme jo keväällä kahdet hyvin tärkeät vaalit. Valitsemme päättäjät oman paikkakuntamme valtuustoihin sekä hyvinvointialueen aluevaltuustoon, joka viime kädessä päättää siitä, missä ja miten meitä jatkossa hoidetaan. Sekään ei tule olemaan helppoa nykyisissä säästöpaineissa.
Oman paikkakuntamme äänenkin olisi hyvä täällä kuulua. Vapauteemme kuuluu myös äänestää tai olla äänestämättä. Sen saa jokainen omista lähtökohdistaan päättää.
Rauno Laine
kirjoittaja miettii
maailmanmenoa Jalavatiellä