– Parhaina vuosina tapahtuma oli kolmipäiväinen ja mukaan päästäkseen piti olla hyvissä ajoin liikkeellä, jotta mahtui mukaan, sillä samalla kertaa ei paljon yli 30 polkijaa voi putkeen päästää. Nytkin varauduttiin kahteen päivään, mutta ilmoittautuneita tuli lopulta niin vähän, että kaikki mahtuivat putkeen samalla kertaa, kertoo Vahterusringin kanssa järjestelyistä vastanneen tamperelaisen Kaupin Kanuunat -pyöräilyseuran Miika Koivurinne .
Useampipäiväisenä tapahtuman osanottajat jakaantuivat eri päiville nopeuden mukaan, sillä kapeahkossa putkessa ohitustilanteet ovat aina riski. Keskivauhdit mäkisellä ja mutkaisella radalla aktiiviharrastajilla kieppuvat 30 kilometriä tunnissa paikkeilla, alamäissä mennään selvästi lujempaa.
– Hyvin kuitenkin selvittiin tälläkin kertaa, ennen ajon alkua käytiin rata läpi ja sovittiin pelisäännöt. Ohittaminen oli sallittu vain muutamassa paikassa ja nopeimmatkin kaverit olivat tyytyväisiä, sillä vauhtia ei juuri joutunut päivän aikana hiljentämään, vaan hitaammat antoivat hyvin tietä.
Alkuvuosina ajoaikaa oli enemmän ja silloin hurjimmat kiersivät putken päivän aikana 300 kertaa eli ajomatkaa tuli 300 kilometriä. Nyt pisimmät matkat olivat 200 kilometrin paikkeilla. Koivurinne itse ajoi nyt 170 kierrosta, aikanaan hänkin on tuo 300 kilometriä selvittänyt.
– Kilpailusta ei ole kysymys paitsi, että jokainen kilpailee itseään vastaan eli asettaa itselleen tavoitteen ja pyrkii siihen.
Koivurinne sanoo olevansa putkesta hyvin kateellinen, sillä Pirkanmaalla eikä oikeastaan muuallakaan Suomessa ole vastaavaa paikkaa, jossa talvikaudella voisi ajaa maantiepyörällä mäkistä ja mutkaista rataa.
Tuuli ei putkessa haittaa, lämpötilakin on yleensä plussan puolella, mutta vaatii tietenkin erilaista pukeutumista kuin kesällä. Viime vuonna tapahtuma-aikaan oli kova pakkanen, joka luikerteli putkeen ja aiheutti joillekin ongelmia, mutta nyt olosuhteet olivat hyvät.
Raisiolainen Jussi Sjöberg oli ensimmäistä kertaa mukana tapahtumassa. Putki oli hänelle entuudestaan tuttu, sillä aiempina vuosina hän oli käynyt siellä pari kertaa talvikaudella treenaamassa.
– Olen pyöräillyt muutaman kymmenen vuotta, niistä viimeiset kymmenen vuotta aktiivisesti. Kisoissa en ole käynyt, mutta tällaisia tapahtumia olen kolunnut ja ajanut pitkiä reissuja ympäri Eurooppaa.
Päivän tavoitteekseen hän oli asettanut 100 kilometriä, mutta iltapäivä kahden aikaan koossa oli jo 120 kilometriä.
– On niin hieno päivä ja kaikki on sujunut hyvin, niin en malttanut lopettaa sataseen vaan päätin ajaa 200 kilometriä.
Kilometrin kierrokseen sisältyy nousuja ja laskuja ja muutama tiukkakin mutka. Se tekee ajosta rasittavaa, mutta toisaalta vaihtelevaa.
– Rata on myös hyvin suunniteltu, sillä ohituskohdat ovat sopivissa paikoissa ja ajaminen turvallista.
Sjöberg pyöräilee työmatkat talvellakin ja treenaa lisäksi kotona harjoituspyörällä, mutta Vahterusringissä ajaminen on erinomaista vaihtelua, kun pääsee kunnon maantiepyörän selkään.
– Kuin olisi varsa päässyt kesälaitumelle.
Ensi kesänä Sjöberg on lähdössä Ruotsiin reilun 300 kilometrin pituiseen Vätterrundaniin ja sitä ajatellen on tulossa talven aikana ajamaan Kuntoputkessa vielä ainakin kerran.
– Pyöräilin lapsena ja teini-iässä tosi paljon, joka paikkaan mentiin kaverien kanssa pyörällä, mutta sitten se jäi useaksi vuodeksi. Viitisen vuotta sitten innostuin uudelleen, ensin maastopyöräilystä ja myöhemmin maantiepyöräilystä, kertoo lohjalainen Joonas Ropponen .
Hän on kolmena kesänä osallistunut Tour de Tuusulanjärvi -kuntotapahtumaan ja aikoo ensi kesänäkin osallistua sen 100 kilometrin pituiseen maastopyöräily-osioon. Myöhemmin kesällä on maantiepyörän selässä edessä 300 kilometriä pitkä, yön yli ajettava Saimaan Cycle Tour.
Vahterusringissä hän ei ole käynyt aiemmin. 100 kilometrin ajon perusteella hän pitää paikkaa ”siistinä” ja sanoo, että se antaa talvitreenaukselle ihan uuden ulottuvuuden.
– Ensimmäiset kierrokset täällä taisin vetää vähän turhan vauhdikkaasti ja se kostautui lopussa. Ikävä kyllä asun sen verran kaukana, että täällä tuskin tulee jatkossakaan käytyä kuin kerran talvessa.
Ensikertalaisena hän sanoi hieman palelleensa alussa, mutta ensimmäisen tauon jälkeen puki kassista yhden vaatekerroksen lisää ja loppu sujui hienosti.
– Ja vanhan uskollisen ratsun keskiö alkoi raksumaan, mutta hyvin selvisi sekin. Ja Vahterusringin tarjoamat sapuskat ja välipalat olivat mainioita.
Jussi Arola
