Luonnossa kasvit ja eläimet ovat sopeutuneet eri tavoin talveen. Haastavin yhdistelmä on sydäntalven kireät pakkaset ja lyhyet päivät – moni eläin viettää pimeän ajan mahdollisimman hyvässä suojassa ja hankkii ravintoa valoisaan aikaan.
Talveksi lintujen höyhenpuku tihenee, eli höyhenten ja untuvien määrä on suurempi kuin kesällä. Tämän itsekasvatetun untuvatakin suojissa linnut pysyvät hyvin lämpiminä, kunhan höyhenpuku on hyväkuntoinen ja ravintoa riittää. Lentäminen kuluttaa runsaasti energiaa, joten linnut viettävät talvella aikaansa mahdollisimman paikoillaan.
Osa paikkalinnuista on kerännyt syksyn mittaan ruokakätköjä maastoon. Tiaisten ruokakomeroista löytyy kuolleita hyönteisiä ja siemeniä, närhet puolestaan ovat laittaneet talteen tammenterhoja ja pähkinöitä.
Pienten helmi- ja varpuspöllöjen säilömisurakka alkaa vasta pakkasten koittaessa. Silloin pöllöt keräävät kuolleita pikkunisäkkäitä puunkoloihin ja toisinaan pihapiirin linnunpönttöihinkin. Joskus pöllön unohtunut talvikätkö voi tulla ikävänä yllätyksenä keväällä linnunpönttöjä puhdistaessa.
Lintujen lisäksi vararavintoa maastoon keräävät monet pienet nisäkkäät, kuten oravat. Puunkoloissa, sammalpeitteen lomassa ja maaperän onkaloissa onkin tuhansia ja taas tuhansia kätköjä. Aina eläimet eivät osu itse keräämälleen kätkölle. Silloin lainataan naapurilta. Tiheästi sijaitsevat kätköt takaavat sen, että useimmiten joku tarvitseva löytää talvipäivän aikana ruokaa.
Pitkät pimeät yöt ovat monelle talvea viettävälle eläimelle kohtalokkaita. Niiden tulee löytää päivällä tarpeeksi ravintoa, jotta ne selviävät seuraavaan päivään. Sama pätee koviin pakkaspäiviin. Silloin useimmat eläimet ovat paikoillaan ja säästävät energiaa.
Hyönteiset viettävät talven horroksessa tai lepotilassa. Moni laji talvehtii munana, toukkana tai kotelona joko maaperässä tai muussa suojaisassa paikassa: kaarnan rakosissa tai kasvien kudosten sisässä.
Lumihanki on hyvin tärkeä Suomen talvessa pärjäämiselle. Useimmat talvehtivat kotimaiset lajit ovat siitä riippuvaisia. Paksu lumipeite eristää maaperän kovillakin pakkasilla niin, että lämpötila säilyy nollan tuntumassa tai muutamassa pakkasasteessa. Monet linnut yöpyvät lumipeitteen suojissa, lumikiepeissä. Hangen alla vipeltävät, läpi talven aktiiviset pienjyrsijät pysyvät lämpimämpinä.
Kovat pakkaset ja paksu hanki jarruttavat monen tulokas- ja vieraslajin leviämistä Suomessa. Moni eteläisempiin olosuhteisiin sopeutunut laji kohtaa loppunsa talvipakkasilla, johon niiden elimistö ja elintavat eivät ole tottuneet.
Ilmastonmuutoksen myötä leudontuvat ja vähälumisemmiksi muuttuvat, lämpötiloiltaan edestakaisin sahaavat talvet ovat myrkkyä luonnollemme. Kun perinteiset keinot selviytyä talvesta eivät toimikaan, voi entistä useampi laji joutua ahtaalle.
Teksti: Lily Laine, kuva: Maija Karala